Cadillac luopuu hölmöiksi koetuista mallimerkinnöistään, ja muutama muu merkki saisi ehkä seurata perässä

American Car Show'n tarjonnasta sen sijaan löytyi monia pettämättömällä logiikalla varustettuja mallimerkintöjä.

Formula 1 -radoiltakin nyt viimeisimpänä tutuksi tullut amerikkalaisen autoteollisuuden keihäänkärki Cadillac ylläpitää tällä hetkellä monen muun autonvalmistajan tavoin mallistoa, johon kuuluu sekä sähköautoja että polttomoottoriautoja.

Polttomoottorimallistoon Cadillacilla kuuluvat huippumalleina Escalade-luksusmaasturin eri versiot sekä XT5 ja XT6 -katumaasturit, kuten myös CT5-sedan sekä sen 6,2-litraisella V8:lla ja manuaalivaihteistolla varustettu V-versio.

Sähköautopuolella Cadillac tarjoaa erikokoisia SUV-malleja Optiqista, Lyriqistä ja Vistiqistä aina jättikokoiseen Escalade IQ -mallistoon asti. Unohtaa ei missään nimessä sovi myöskään Celestiqiä, käsityönä tilauksesta valmistettavaa, Rolls-Royceen rinnastettavaa ultraluksussedania.

Mutta miten tälle koko kirjavalle mallistolle keksisi yhteisen mallimerkintälogiikan, joka vertailukelpoisesti kertoisi jotain sen jokaisesta mallista?

Vuosikymmenen taitteessa Cadillac uskoi sen keksineensä. Tämä periamerikkalainen autonvalmistaja alkoi nyt laittamaan autojensa takaluukkuun merkinnän, joka kuvasi sen voimanlähteen tuottamaa vääntömomenttilukemaa newtonmetreinä. Sähköautoihin laitettiin lisäksi E-merkintä, ja turboahtimella varustettuihin autoihin T-merkintä.

Harmi vain, että Yhdysvallat pitäytyy edelleenkin omissa, SI-järjestelmän ulkopuolisissa mittayksiköissään, joten newtonmetrit eivät kerro amerikkalaisille mitään.

Se on vähän sama kuin jos vaikkapa Mercedes-Benz alkaisi laittaa autojensa takaluukkuun vääntölukemia paunajalkoina. Tuolloinhan saattaisi näyttää siltä, ettei Mercedes-Benzin mallimerkinnöissä olisi mitään logiikkaa.

Mikä logiikka?

Autonvalmistajat ovat todellakin kautta historian kipuilleet mallimerkintähaasteiden kanssa. Toisinaan pettämätön logiikka on saavutettu. Tätä ei voi sanoa monista nykyisistä premiumautonvalmistajista, joiden takaluukun luvut eivät tunnu perustuvan enää mihinkään konkreettiseen. Ainoa konkretia niissä on korkeintaan se, että mitä isompi luku, sitä päheämpi malli.

Ennen vanhaan esimerkiksi Lexus LS 400 tarkoitti 4,0-litraista moottoria, mutta mitä tarkoittaa esimerkiksi NX 450? Mercedes-Benz 300 tarkoitti puolestaan ennen vanhaan 3,0-litraista moottoria, mutta entäpä CLA 350? Eikä nyt edes kannata aloittaa keskustelua Audin viimeaikaisista mallimerkintäseikkailuista.

Pääsiäispyhinä American Car Show'ssa nähtiin jälleen toinen toistaan hienompia klassikkorautoja ja myös toinen toistaan hienompia - ja tietenkin isompia - mallimerkintöjä.

Muun muassa tästä komeasta vuosimallin 1965 Ford Mustangista löytyy moottorimerkintä 289. Auton alun perin ostaneelle amerikkalaiselle se on aukottomasti kertonut V8-moottorin iskutilavuuden, joka muuntuu meikäläiseen muotoon noin 4,7 litraan.

Tässä niin ikään vuosimallia 1965 edustavassa Rambler Classic 770:ssä luku 770 tarkoittaa ilman sen kummempia logiikoita prameinta varustelua, mutta auton etusiivestä löytyvä laatta 232 Six tarkoittaa pettämättömällä logiikalla 232 kuutiotuuman eli noin 3,8 litran Typhoon-rivi-6-moottoria.

Ja kyllä sitä on tosiaan Saksassakin osattu. Tämä Viron rekisterissä oleva Porsche 356 Speedster -replika kulkee sähköllä, mutta sen esikuvana toimivassa autossa oli täysin mallimerkinnän mukainen 1 600 -kuutioinen moottori.

Lähteet: Car and Driver, valmistajat