Ehdotus: jokainen myyty polttoainelitra vaatii kohta luvan

Jos taloustieteilijöiden ehdotus toteutuu, polttoaineen jakelijoiden olisi jatkossa ostettava valtiolta jokaista myytävää polttoainelitraa varten myyntilupa. Taloustieteilijöiden mukaan se on tehokkain tapa saavuttaa liikenteen päästötavoitteet.

Suomi on sitoutunut isoihin hiilidioksidipäästöjen vähennystavoitteisiin liikenteessä vuoteen 2030 mennessä. Liikenne- ja viestintäministeriö tilasi Aalto-yliopiston taloustieteen työryhmältä selvityksen siitä, miten tavoitteeseen voidaan päästä. Vuosi 2030 on lähellä. Se merkitsee sitä, että toimenpiteillä on kiire, jos tavoitteisiin aiotaan päästä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kuluttaja saa valita, eurot ratkaisevat

Työryhmän mielestä on vain kaksi tapaa ohjata: hallitus voi määrätä eli esimerkiksi kieltää polttomoottorit tai voidaan antaa kuluttajalle valta valita sopeutumiskeinot.

Jälkimmäinen eli kuluttajan päätettävissä olevat valinnat on se lähestymistapa, mitä taloustieteen työryhmä ehdottaa. Valinta toki tarkoittaa tässä sitä, että kuluttaja valitsee sen mukaan, mihin hänellä on varaa.

Työryhmän ehdotus lähtee siitä, että valtio määrittelee määrän, paljonko hiilidioksidia saa liikenteestä vapautua. Tästä voidaan laskea, paljonko polttoainetta voidaan enintään myydä. Valtio voi valvoa myyntimääriä, kun polttoaineen myynnistä tehdään luvanvaraista. Jakelijoiden olisi siis ostettava jokaista myymäänsä litraa kohti myyntilupa, joita on tarjolla vain rajallinen määrä.

Syntymässä myyntilupien markkinat

Työryhmän ehdotuksen mukaan valtio myy myyntilupia polttoaineen jakelijoille säännöllisesti järjestämissään huutokaupoissa. Luvat ovat voimassa määräajan ja niillä voidaan myös käydä jälkikauppaa. Pelkoa hintojen noususta voidaan hillitä hintakaton avulla. Ohjauskeinon luonteeseen kuuluu, että huutokaupattavien myyntilupien määrä vähenee vähitellen ja puolittuu vuoteen 2030 mennessä.

Kuluttajalle järjestelyn vaikutus voi lopulta olla sama kuin jos polttoaineiden verotusta kiristettäisiin. Jakelijahan ei luonnollisesti jätä myyntilupien hintaa omaksi kustannuksekseen vaan siirtää sen myytyjen polttoainelitrojen hintaan, jolloin lasku tulee kuluttajalle.

Työryhmää vetäneen professori Matti Liskin mukaan lupajärjestelmällä olisi muihin keinoihin verrattuna kaksi tärkeää etua: varmuus tavoitteeseen pääsemisestä sekä kustannustehokkuus.

– Ehdotus jättäisi kuluttajien ja yritysten päätettäväksi, mikä on niille tehokkain tapa sopeutua muutokseen. Tämä voi myös muuttua ajan myötä eri teknologioiden kehittyessä, Liski sanoo.

Keskustelu jalostaa ehdotusta

Jo työryhmän raporttia luovutettaessa nostettiin esiin monia näkökulmia, jotka vaatisivat vielä selvitystä ennen kuin myyntilupajärjestelmää kannattaa ottaa käyttöön.

Raportin vastaanottanut liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö Harri Pursiainen totesi, että se on tarkoituskin.

– Raportti vastaa hyvin toimeksiantoon. Se kertoo tavan toteuttaa hintaohjaus päästötavoitteiden saavuttamiseksi. Samalla se osoittaa, että taloustieteellä on paljon annettavaa ilmastopolitiikalle, Pursiainen kiittelee.

– Nyt haluamme seurata tästä raportista syntyvää keskustelua. Keskustelu tullee jalostamaan ehdotusta ja antamaan vastauksia siihen kysymykseen, mitä lisäselvityksiä tarvitaan. Hallitusohjelmassa luvattu fossiilisten polttoaineiden tiekartta valmistuu ensi kesään mennessä ja tämä raportti on mukana tiekartan valmistelussa, mutta malli varmasti paranee keskustelun kuluessa.

Linkki raporttiin täällä.

Teksti: Eila Parviainen

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy