Kuukauden junamatka – Siperia opettaa kärsivällisyyttä

Siperian-junaan hypätessään kannattaa unohtaa kiireet ja kliseet. Matka Helsingistä Vladivostokiin vei meiltä kuukauden. Sen voi tehdä jopa reilussa viikossa, mutta miksi suotta hosua.

Saavumme Tolstoi-junalla Helsingistä Moskovan Leningradin asemalle aamulla ja lähdemme matkalle kohti Siperiaa keskiyöllä viereiseltä Jaroslavilta.

Yöjunassa kohti Siperiaa on ennenkin moni matkannut, mutta meillä on määränpää tiedossa, lentolippu Japaniin, emmekä matkaa karjavaunussa.

Olemme ostaneet paikat kolmannen luokan vaunuun, platskartnyyn. Ne muistuttavat hostellien makuusaleja.

Käytävän toisella puolella on ikkunan kohdalla poikittain kaksi ala-ja yläpunkkaa, toisella puolella pitkittäin yläpunkka ja alapunkka, joka tehdään alas laskettavasta pöydästä ja istuimista.

Punkkien päälle levitetään patjat, vaunuemäntä jakaa liinavaatteet ja pienen pyyhkeen. Molemmissa päissä on pysähdysten ajaksi lukittava vessa ja toisessa päässä kuumavesihana. Latauspistokkeita on vaunussa yleensä kaksi.

Edessä Aasia, itä

Matkanteko kolmosluokassa on halpaa ja mukavaa. Ihmiset nukkuvat, osa lukee, osa juttelee, jotkut katselevat maisemia.

Vaunuemäntä huolehtii järjestyksestä ja siisteydestä. Vastoin yleistä käsitystä vodkaukkoja ei juuri ole ja alkoholi ja tupakointi on junissa itse asiassa kielletty.

Jekaterinburgin jälkeen viereisessä punkkaryhmässä kuitenkin miesjoukko juo vodkaa ja tarjoaa meillekin. Joukon puhemies, Andrei ilahtuu tavatessaan suomalaisia ja kertoo näytelleensä Ville Haapasalon kanssa Käki-elokuvassa. Suomalaisuus oli matkalla yleensäkin arvossa.

Myöskään toista kliseetä, asemilla ruokaa kaupittelevia mummoja, ei pahemmin näy. Ruuat ja juomavesi kannattaakin ostaa kaupasta ennen junaan hyppäämistä. Ravintolavaunujen tarjonta on pientä ja kallista. Pitkiä, puolen tunnin pysähdyksiä asemilla oli harvassa ja nekin usein keskellä yötä.

Maisemat ovat ennen Uralia kuin Suomesta. Aasian puolella maasto muuttuu soiseksi ja mitä syvemmälle Siperiaan mennään, sitä komeammiksi käyvät näkymät. Rata kiemurtelee kukkuloiden ja jokien välissä ja yöllä voi viimeisestä vaunusta nähdä veturin valot valaisemassa edellä olevaa mutkaa.

Siperiassa sielu lepää

Pysähdymme Jekaterinburgin jälkeen Krasnojarskissa. Ihmiset ovat mukavia, mutta turistin kannalta mielenkiintoisinta on ratapihan toisella puolella sijaitseva viehättävä puutaloalue, jonka asukkaat ovat ylpeitä kotikortteleistaan.

Irkutsk puutalokortteleineen on kaunis ja eläväinen kaupunki, sekä portti Baikalille. Seuraava kohde, Burjatian pääkaupunki Ulan-Ude ei erityisemmin sykähdytä. Sieltä alkaa viimeinen, kolmen yön mittainen taipaleemme Tyynenmeren rantaan ja hienoon Vladivostokiin. Takana on kymmenentuhatta kilometriä junassa, mutta silti matka tuntuu loppuvan kesken.

Siperian-juna tarjoaa upean mahdollisuuden kiireettömään matkantekoon. Siperia on valtava ja kun junassa istuu pari-kolme päivää ja yötä kerrallaan, on aikaa tuijotella maisemia, lukea, levätä ja päästä jopa ehkä sisälle venäläiseen mielenmaisemaan.

Teksti: Ismo Lehtonen Kuvat: Tanja Mikkola