Luolaseikkailua Kuhankuonon reitistöllä – Takalevonkirkko ja Luolakallio

Kurjenrahkan kansallispuiston alueella on lukemattomia mielenkiintoisia vaellusreittejä, mutta mielenkiintoiset luolakohteet saavat jähmeämmänkin sohvasoturin liikkeelle.

Varsinais-Suomessa sijaitseva Kuhankuonon retkeilyreitistö sijoittuu Kurjenrahkan kansallispuiston ja Vaskijärven luonnonpuiston alueelle. Nimensä mukaisesti reitistöön kuuluu useita erilaisia reittejä retkeilystä innostuneille. Kokonaisuudessaan reitistö kattaa alueita kymmenien kilometrien matkalla.

Eräs mielenkiintoisimmista reittivaihtoehdoista on kahdeksan kilometriä suuntaansa oleva Pirunkirkon patikka. Tällä kertaa mielenkiinto kohdistui reitin varrelle osuviin luolakohteisiin, joihin voi myös oikaista autolla melko lähelle, jos aikataulu ei anna mahdollisuutta vaeltaa koko reittiä.

Laajemman patikonnin lisäksi 10-15 minuutin ajomatkan päässä olevat kohteet voi myös yhdistää helposti samalle käynnille, mikäli lomareissu vie Varsinais-Suomen luontoon.

Luolamiesmielikuvien jäljillä

Luolakallion luola on suonigneissiin syntynyt lippaluola, eli klassisen onkaloluolan sijaan kallioon on muodostunut useita metrejä leveä ja istumakorkeuksinen luola ikään kuin lipan alle. Luolatyyppi saa varmasti mielikuvituksen liikkelle siitä, miten metsissä kierrelleet muinaisihmiset ovat viettäneet yön tai pari reissujensa yhteydessä.

Luolassa voi toki yöpyä, mutta herkkä kallio ei kestä nuotion lämpöä. Luolan yhteydessä on myös hyvä tulipaikka katoksella ja puucee retkeilytauon pitämistä varten.

Varsinainen vaellusreitti on merkitty vaativaksi, joten kunnon, kenkien ja vesivarastojen kannattaa olla kunnossa. Viereiseltä metsätieltä luolalle saavuttaessa matkaa on noin 500 metriä, mutta kallioinen maasto vaatii malttia, tuplasti mikäli on maasto on kosteaa. Luolakallio (Kuhankuono) ja kohteen viereinen tie löytyvät jopa Google Mapsista.

Siirtolohkareiden siimeksessä

Saman vaellusreitin varrelta löytyy myös toinen perinteisestä luolasta poikkeava kohde. Pöytyällä sijaitseva Takalevonkirkko on syntynyt siten, että sopivan muotoinen siirtolohkare lepää kalliolla. Tuolloin lohkareen alle jää noin opiskelijayksiön kokoinen tila, johon johtaa kolme suuaukkoa.

Takalevonkirkko on saanut nimensä Isovihan ajan tapahtumista, jolloin jyhkeä lohkare oli uskonnollisessa käytössä ja kirkollisten esineiden piilopaikkana. Jääkautinen siirtolohkare onkin mykistävä ilmestys muuten melko tasaisessa metsässä.

Erikoinen kohde on saavutettavissa helposti myös hiekkatietä pitkin autolla, jolloin haasteeksi jää lähinnä jyrkähkön ojan ylitys. Kohde näkyy tielle. Sopivat ajo-ohjeet löytyvät esimerkiksi Luolamiehen blogista, mutta tylsempänä vaihtoehtona myös Google Maps ajaa asian.

Teksti ja kuvat: Aake Kinnunen

Lisää aiheesta

• Päiväretki kivikauteen: Vitträskin kalliomaalaukset