Miten ikäkuski selviää liikennevirrassa? – Ongelmina pimeällä ja talvella ajaminen

Liikenne- ja viestintävirasto Traficom on kerännyt vuodesta 2009 lähtien tietoa iäkkäiden kuljettajien kokemuksista ja selviytymisestä liikenteessä.

Ikää alkaa karttua, mutta auton rattiin on käytävä, jotta arkiset tarpeet kuten kauppamatkat, harrastuksiin menemiset, kylävierailut ja lääkärissäkäynnit hoituvat. Liikenne- ja viestintävirasto Traficom on kerännyt vuodesta 2009 lähtien tietoa iäkkäiden kuljettajien kokemuksista ja selviytymisestä liikenteessä.

Auto mahdollistaa arjen

Traficomin tutkimusaineisto on kerätty kerran vuodessa toteutetulla 65 vuotta täyttäneille ajokortin haltijoille suunnatulla kyselytutkimuksella. Traficomin Ikäkuljettajien kokemukset liikenteestä –tutkimuksen perusjoukkona ovat siis kaikki 65-vuotta täyttäneet vähintään B-luokan ajokortin haltijat. Ikäkuljettajien seurantatutkimukseen saatiin tällä kertaa yhteensä 1 419 vastaajaa.

Tuoreinkin tutkimus tuo esiin aiempien tutkimusten vahvan ilmiön: auto on arjen mahdollistaja. Aiempien vuosien tapaan valtaosa vastaajista piti omaa ajokorttia erittäin tärkeänä asiana päivittäisten asioiden hoitamisen kannalta ja yli puolet vastaajista ilmoitti tekevänsä henkilöautomatkoja päivittäin tai lähes päivittäin.

Henkilöautolla tehdyistä matkatyypeistä yleisimpiä olivat asiointi- ja kauppamatkat, mutta merkittävään rooliin nousivat myös vierailu-, mökki- ja harrastusmatkat. 65–70-vuotiailla vastaajilla erottuivat myös työ- ja ansiomatkat.

Tutkimukseen vastanneista iäkkäistä B-kortin haltijoista 94 prosentilla oli taloudessaan vähintään yksi auto. Alle 70-vuotiailla vastaajilla myös kahden tai useamman auton kotitalouksia oli lähes 40 prosenttia.

6 700 kilometriä vuodessa

Ikäkuskit eli yli 65-vuotiaat ajokortilliset kansalaiset ajavat vuosittain keskimäärin noin puolet vähemmän kuin Suomessa ajetaan kaikkiaan keskimäärin.

Keskimääräinen yhden vastaajan viimeisen vuoden aikana ajama ajosuorite oli noin 6 700 kilometriä, mikä oli samaa tasoa vuoden 2022 kanssa, mutta hieman tätä edeltäviä vuosia pienempi. Ajosuoritteessa on kuitenkin merkittäviä eroja vastaajaryhmien välillä. Tutkimusjoukon nuorimmat vastaajat sekä miehet ajavat selvästi keskimääräistä ikäkuljettajaa enemmän.

Valtaosin manuaalivaihteisilla

Hieman yli puolet vastaajista ilmoitti ajavansa manuaalivaihteisella autolla ja heistä alle 10 prosenttia oli harkinnut vaihtamista automaattivaihteiseen autoon. Noin kaksi kolmasosaa vastaajista oli käyttänyt ajossaan vähintään yhtä avustavaa järjestelmää, joista yleisimmin ilmoitettiin navigaattori ja luistonestojärjestelmä.

Pääosin ikäkuljettajat kokivat avustavat järjestelmät hyödyllisiksi, mutta osittain niihin liittyvät automaattitoiminnot ja muut toiminnallisuudet, kuten piippaukset ja ääniopasteet koettiin myös keskittymistä haittaaviksi.

Sanallisen palautteet perusteella uusia ominaisuuksia ei välttämättä kaivattu omaan autoon, mutta totuttelun jälkeen ne oli usein koettu hyödyllisiksi.

Pimeällä ja talvella haasteita

Iäkkäät kuljettajat arvioivat oman ajokykynsä ja ajoterveytensä keskimäärin hyväksi tai erinomaiseksi.

Tutkimuksen perusteella ajamisen eri osa-alueista heikoimmiksi arvioitiin aiempaan tapaan ajaminen ja reitin löytäminen tuntemattomassa ympäristössä sekä uusien ja muuttuneiden liikennesääntöjen tunnistaminen. Useiden tekijöiden osalta arviot omasta ajokyvystä ovat parantuneet vuosien varrella, ja erityisesti vuoden 2023 tuloksissa korostuu keskiarvosanojen nousu.

Yleisimpinä viimeaikaisina muutoksina omassa ajokäyttäytymisessä nousivat esille pimeällä, vilkkaassa liikenteessä ja vaikeissa talviolosuhteissa ajamisen välttely sekä oman ajokunnon tehostunut tarkkailu. Oman ajokyvyn heikentymisestä indikoivista merkeistä kysyttäessä selkeimmin esille nousi niin ikään vaikeudet näkemisessä pimeän ja hämärän aikana. Terveydenhuoltohenkilökunnan sekä läheisten kanssa käyty ajoterveyteen liittyvä keskustelu oli kuitenkin kokonaisuudessaan harvinaista.