Neste Ralli: Jari Kihlmanin kisassa onnea ja ongelmia

Jari Kihlman, joka loukkaantui vakavasti rallionnettomuudessa kahdeksan vuotta sitten, pääsi tämänvuotisessa Neste Rallissa ensimmäisen kerran maaliin asti. Teknisistä ongelmista huolimatta mukaan mahtui myös nautinnon hetkiä.

– Haaveenani on vielä jossain vaiheessa vuokrata huippuralliauto, jolla kisaisin korkeimmalla tasolla. Haluaisin päästä ajamaan kerrankin niin, ettei se olisi autosta kiinni.

Kun reilu vuosi sitten haastattelimme Jari Kihlmania artikkeliamme varten, nuo sanat jäivät mieleen – uskomattomalta kuulostaneen selviytymistarinan lomassa.

Tämän vuoden Neste Rallissa 34-vuotiaan Kihlmanin unelmasta tuli totta. Hän sai alleen R5-luokan Hyundai i20:n, ja ajoi vihdoin kilpailun maaliin – kahden edellisen kerran keskeytysten jälkeen.

Myös tulosta syntyi. Vaikka auto ei toiminut kertaakaan täydellisesti, Kihlman ylsi kartanlukijansa Tomi Ikosen kanssa yleiskilpailun sijalle 20. Saavutusta voi pitää huimana, kun tietää, mitä kaikkea Kihlman on joutunut viimeisten vuosien aikana käymään läpi.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Takana tuskien taival

On torstai, Neste Rallin avauspäivä. Aamuvarhainen Ruuhimäen shakedown huimine hyppyineen on ajettu, ja illan ensimmäisen varsinaisen kisapätkän, Jyväskylän keskustassa ajettavan Harjun yleisöerikoiskokeen starttiin on vain tunti aikaa.

Tunnelma rallin tukikohdan Paviljongin huoltohallissa on odotetun keskittynyt. Mekaanikot viimeistelevät Hyundaita iskukuntoon, ja tallin ainoa kuljettaja vaikuttaa rentoutuneelta.

Syyskuussa 2009 Heinolan F-Cupin osakilpailussa tapahtui onnettomuus, joka muutti Jari Kihlmanin elämän. Tuota yhtä rallia varten vuokratun Ford Escortin ohjaus petti kesken erikoiskokeen, ja auto törmäsi kallioon sadan kilometrin tuntinopeudella. Escortin turvarakenteet pettivät, ja ohjaamoon tunkeutunut etupyörä murskasi Kihlmanin jalat sekä oikean käden.

Ennuste oli huono, ja lääkärit harkitsivat aluksi jopa jalkojen amputoimista. Kihlman kuitenkin toipui vammoistaan hämmästyttävän hyvin, kokeili ralliauton ajamista uudelleen jo seuraavana keväänä, ja osallistui kuin ihmeen kaupalla heinäkuussa ajettavaan Neste Ralliin.

Toipuminen kymmenine leikkauksineen ja käden hermoratojen kuntouttamisineen on ollut pitkä ja kivulias, mutta mies itse suhtautuu asioihin hurtilla huumorilla. Juuri rento asenne yhdistettynä tolkuttomaan tahdonvoimaan lienee pääsyy siihen, että Kihlman ylipäätään kykenee kilpailemaan, ja on nyt täällä, Suomen MM-rallin lähtökuopissa.

Jalat pettivät alta

Viimeisimmät vaikeudet Kihlman koki viime marraskuussa, kun onnettomuus muistutti jälleen kouriintuntuvasti itsestään.

– Olin kotona nostamassa koiranpentua syliin, kun yhtäkkiä pimeni. Heräsin lattialta silmäkulma turvoksissa, enkä pystynyt liikuttamaan vasenta jalkaani lainkaan, Kihlman muistelee.

Selästä löytyi onnettomuuden jäljiltä luupiikin aiheuttama ahtauma. Siitä alkoi talven yli jatkunut toipumiskausi – ties kuinka mones lajissaan.

– Olin puolitoista kuukautta käytännössä petipotilaana. Se oli loukkaantumisen jälkeen vaikein elämänvaihe minkä olen kokenut: missään asennossa ei ollut hyvä olla. Onneksi lääkärit tekivät taikojaan, ja huhtikuussa vointi alkoi olla jo ihan hyvä, Kihlman raportoi avoimeen tapaansa.

Kohti Jyväskylää

Vaikka tilanne oli näyttänyt hyvinkin pahalta, ralliautoilun lopettaminen ei tullut nytkään kysymykseen. Kesäkuussa Kihlman istui jälleen ratin taakse, ja nappasi Kouvolassa ajetussa SM-rallissa ylivoimaisen luokkavoiton itse rakentamallaan BMW 125i Coupélla.

Ykköstila tuli myös heinäkuun puolivälissä Autoglym-rallissa lähes minuutin erolla seuraavaan autokuntaan.

– Sen rallin kävin ajamassa pohjille, jotta silmät taas tottuivat vauhtiin, Kihlman kertaa.

Seuraavaksi tähtäin asetettiin kohti Neste Rallia. Kihlman päätyi lopulta R5-luokan Hyundaihin, joka oli sopivasti vuokrattavana kilpailukykyiseen hintaan. i20 R5:stä Kihlman kiinnostui jo edellisvuonna, sillä Jesse Turunen on pärjännyt autolla hyvin SM-ralleissa.

Ennen tätä Kihlmanilla ei ollut lainkaan kisakokemusta R5-autosta, muista alemman luokan nelivetoisista kylläkin. Takavetoisesta bemarista Hyundai eroaa kuulemma ”kaikilla tavoilla”, mutta Kihlman kertoo olleensa aina nopea sopeutumaan autoon kuin autoon.

– Testipäivänä auto istui käteen heti ensimmäisellä vedolla. Tällä voi ajaa mihin paikkaan tahansa täysillä: kaarrenopeudet ovat niin tolkuttomat. Myös hypätä voi aivan toisella tavalla kuin aiemmilla autoilla.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Lääkkeet jäivät pois

Kisaamista vammat eivät edelleenkään rajoita. Päinvastoin, Kihlman sanoo rallin olevan kropalle melkeinpä parasta lääkettä. Talvella vaurioitunut selkä parantui lopulta hyvin, eikä edes tiivis testaaminen hyppyineen ole sitä rasittanut.

– Sitä tosin pelkään, mikä on kunto kisan jälkeen, mutta se on sen ajan murhe. Sitä ennen adrenaliini ja fiilis kyllä pitävät ukon kasassa. Nyt ei synkistellä vaan lähdetään matkaan hyvällä fiiliksellä, Kihlman hymyilee.

Kolmipäiväisen rallin röykytykset yli 300 EK-kilometreineen tuntuvat silti huimilta, etenkin kun Kihlman ei ole käyttänyt lääkkeitä kokonaiseen vuoteen – jatkuvista, pahoista hermokivuistaan huolimatta.

– Kipujen assa tulee kyllä toimeen. On se välillä vähän vaikeaa, mutta toisaalta mieli on terävämpi ja keskittyminen ihan toisella mallilla. Käytän jalassa tukiproteesia, mikä on vienyt loukkaantuneelta nilkalta rasitusta pois. Se on auttanut tosi paljon.

Loppua kohti kiristäen

Menestymismahdollisuuksista liki 30 autokunnan R5-luokassa Kihlman ei ottanut ennen rallia paineita.

– Lähtökohta on tietysti se, että kun laitan kypärän päähän, ajan aina täysillä. Nyt ensisijaisena tavoitteena on kuitenkin lähteä nauttimaan rallista. Alla on ensimmäisen kerran sellainen auto, jolla ei tarvitse varoa joka ikistä kiveä ja nyppyä.

Strategia ralliin oli selvä: ensimmäisenä kokonaisena kisapäivänä eli perjantaina opetellaan autoa ja pidetään se ehjänä, lauantaina puolestaan ”aletaan katsoa pätkäaikoja”. Lähtönumero luokan takajoukoissa antoi tietysti tasoitusta.

– MM-pisteistä kilpailevat kuljettajat starttaavat paljon meitä aiemmin, joten tie ehtii mennä aika huonoon kuntoon. Mutta jos pystyn noilta lähtönumeroilta ajamaan hyvin, se noteerataan paremmin kuin silloin, jos lähtisin kärjestä, Kihlman analysoi.

Ehjänä, muttei häiriöttä

Ralli alkoi toden teolla perjantaina, jolloin ajettiin kaikkiaan 12 erikoiskoetta. Ennakkoon laadittu taktiikka piti: auto pysyi ehjänä.

– Aika monella näytti olevan rengasjumppaa reitin varrella, mutta meillä ei noita ongelmia ole ollut, Kihlman huikkaa nauttiessaan kana-riisiannostaan iltapäivän huoltotauolla.

Täysin häiriöittä päivä ei kuitenkaan sujunut, sillä turbon kanssa oli jatkuvia ongelmia.

– Välillä kone käy puhtaammin, välillä se taas tuntuu ihan ryytyneeltä. Tämän päivän pätkillä tarvittaisiin voimaa, mikä pitää auton ajolinjalla. Nyt auto meinasi valua jatkuvasti ojaa kohti, joten jouduin ottamaan tosi paljon vauhtia pois, Kihlman harmittelee.

Hyundain tehdastiimi antaa onneksi pikkutallille täyden tukensa – esimerkiksi telemetria analysoidaan jokaisen huollon myötä.

– Taidetaan olla nopein R5-Hyundai tällä hetkellä, joten varmaan siksikin haluavat, että auto toimii, Kihlman viittaa autokunnan sijoitukseen luokan keskitason paremmalla puolella – tehovajeesta huolimatta.

– Turbo vaihdetaan vasta iltahuollossa, toivottavasti se kestää sinne asti. Muuten on ollut hauskaa, Kihlman virnistää ennen kuin ehdimme edes kysyä, onko tekniikka pilannut kisafiiliksen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tehovaje jatkui

Vauhti jatkui samanlaisena myös lauantain nopeilla pätkillä sekä rallin päätöspäivänä sunnuntaina. Tekniset ongelmat eivät silti loppuneet, vaikka ahdin saatiinkin vaihdettua.

– Havaitsin, että aina kun painoin kaasun pohjaan, potkua ei tullut odotettuun tapaan. Välillä voimaa oli, välillä taas ei, ja se vei luoton autoon. Oli aika rasittavaa ajaa, kun tultiin hypyistä alas mutkassa, eikä ollut varma löytyykö vetoa, Kihlman raportoi kisan jälkeen.

Lauantain iltahuollossa Hyundain kisainsinööri tuli kertomaan syyn häiriöihin: turboa suojellakseen moottorin ohjausjärjestelmä rajoitti kaasuläpän aukeamisen noin 60 prosenttiin. Vika johtui ohjelmistosta, joten sille ei enää pystytty tekemään mitään.

– Minua pyydettiin ajamaan sunnuntai hieman eri tyylillä, ja ohjeita noudattamalla auto tuntui kulkevan siirtymätaipaleella kuten pitääkin. Sanoinkin kartturille ennen ensimmäisen pätkän alkua, että nyt voitaisiin itse asiassa vähän mennäkin.

Sitten iski seuraava vika, mikä sinetöi autokunnan kohtalon.

– Lähdön jälkeen pääsin viitosvaihteelle asti, kun vaihdekeppi katkesi. Jouduin vaihtamaan koko päivän pykäliä vaihteensiirtäjän tangosta, joka oli niin terävä, että rikoin siinä tohinassa käteni. Loppuvaiheessa se alkoi olla jo aika kivuliasta.

Kannustus kuului autoon

Pari Kihlman-Ikonen sijoittui lopulta luokassaan 18 maaliin päässeen auton joukossa kunniakkaalle yhdeksännelle sijalle. MM-sarjan ulkopuolisista kuljettajista he olivat kolmansia. Maalissa tunnelmat olivat silti hieman ristiriitaiset.

– Oli vähän kaksijakoinen tunne, kun Hyundain maahantuoja, tehdas ja sponsorit kehuivat sijoitustamme, mutta itselleni jäi vielä nälkää. Olisin ollut tosi tyytyväinen, jos olisin saanut kahdella–kolmella pätkällä mitata omaa vauhtiani.

Kaikesta huolimatta Kihlman kehuu Neste Rallin tunnelmaa upeaksi.

– Yleisöä oli pätkien varsilla todella paljon, ja muutamassa mutkassa taputtaminen ja tuulettaminen kuuluivat autoon sisälle asti. Siirtymilläkään ei tarvitse olla yksin, kun porukkaa riittää. Tällaista ei koe SM-ralleissa, Kihlman hehkuttaa.

Hän on tyytyväinen myös tukijoukkoihin.

– Rallybaron-tiimi teki läpi koko kisan erinomaista työtä, ja auton huolto pelasi moitteettomasti.

Se kauan kaivattu huippuautokin täytti ajettavuutensa puolesta odotukset. R5 on tarkoitus saada vielä tämänkin jälkeen alle, jo kauden viimeisiin SM-osakilpailuihin.

– R5-auto on mahtava ajaa. Huonokuntoistakin tietä voi mennä minkä auto kulkee, kun alusta nielee melkein mitä tahansa. Esimerkiksi Lankamaalla, Päijälässä ja Ouninpohjassa pääsin jo kunnon ajamisen fiiliksiin, vaikka voimaa puuttuikin.

Kroppa kesti rääkin

Erityisiä fyysisiä ongelmia ei Kihlmanilla ollut, mitä nyt perjantain hän joutui ajamaan lievässä flunssakuumeessa.

– Tein joka pätkää ennen selkäjumpan, jolla sain lihakset lämpimiksi. Rallin jälkeen paikat ovat kyllä olleet aika kipeinä, ja kun sunnuntaina ajelin kisan jälkeen kotiin, vasen jalka tuntui siltä kuin se olisi sytytetty palamaan. Mutta sen kivun kyllä kestän, oli tämä kuitenkin sen verran hieno kokemus.

Oma saavutuksensa oli sekin, että Hyundai säilyi rallin läpi täysin vaurioitumattomana. Renkaiden ohella myöskään tukivarret eivät rikkoutuneet, eikä edes puskureihin tullut jälkiä kosketuksista.

– Raskas viikko on takana. Kyllä pitää hattua nostaa heille, jotka MM-sarjaa kiertävät. Ainakin yhden ruksin saan laittaa seinään, että se on nyt kunnialla ajettu läpi. Aika harva ihminen kuitenkin tällaisen pystyy toteuttamaan, Kihlman toteaa kiitollisena.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Lauri Ahtiainen, Aake Kinnunen ja Jussi Saarinen

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy