Oletko pelannut lapsuudessasi tällaisilla autopelikorteilla?

Autopelikortteja selaillessa mieleen tulvahtaa mukavia lapsuusmuistoja.

Lapsuudenkodista tulee aika ajoin haalittua kaikenlaista autoaiheista rekvisiittaa omaan autotalliin – äiti kun on säästänyt vuosien varrelta lähes kaiken varsin säntillisesti.

Viime reissulla Poriin mukaan tarttui vanhat autopelikorttini. Ihan tarkalleen en muista, miltä vuodelta nuo ovat, mutta korttikotelon taakse tussilla kirjoittamistani kotini viisinumeroisesta lankapuhelinnumerosta ja silloisen partiolippukuntani Käppäräpartio Ry:n nimestä päätellen kortit ovat olleet mukanani partioleirillä joskus 1980-luvun loppupuoliskolla.

Pelin kulku

Ideahan noissa korteissa oli se, että jokaiselle pelaajalle jaettiin oma nippu ja sitten kukin vuorollaan kysyi jotain ominaisuutta. Näitä vertailtavia ominaisuuksia olivat tyypillisesti luokka, nopeus, teho, kierrokset minuutissa, kuutiotilavuus, sylinterien määrä ja valmistusvuosi. Sen jälkeen jokainen katsoi oman korttipakkansa päällimmäisestä kortista kysyjän valitseman tiedon ja se, jonka kortissa lukema oli suurin, voitti kierroksen. Jos oikein muistan, poikkeuksena oli valmistusvuosi, siinä taisi voittaa vanhimmalla valmistusvuodella.

Kukin pelaajista kysyi jotain ominaisuutta vuorollaan ja kysyjä tietenkin aina ensin tsekkasi oman pakkansa päällimmäisen kortin, jotta osasi kysyä omalta kannaltaan edullisinta asiaa.

Pakassa oli usein myös supervalttikortti, joka poikkesi jotenkin muista. Valitettavasti tuossa omassa pakassani ei ollut enää tallessa ohjekorttia ja pitää tunnustaa, että kun edellisestä pelikerrasta on aikaa kulunut jo noin nelisenkymmentä vuotta, eivät säännöt ole enää ihan kristallinkirkkaasti muistissa.