Onko ajoasentosi turvallinen? Mitä tulisi huomioida?

Jos kädet ovat liian suorina ohjauspyörässä, ei kuljettaja välttämättä pysty äkkinäisissä väistötilanteissa tekemään riittäviä ohjausliikkeitä. Kaikki autoilijat eivät jaksa paneutua ajoasennon säätämiseen.

Nykyautot ovat pääsääntöisesti ajoasennon säätämisen näkökulmasta vaivattomia ja mukavia: ajoasennon saa säädettyä mieleiseksi ja turvalliseksi olipa pitkäkoipinen tai lyhytjalkainen. Kuljettajan istuin ja ohjauspyörä ovat nykyautoissa monipuolisesti säädettävissä.

Kaikissa autoissa kaikki kuljettajat eivät kuitenkaan saa räätälöidyksi itselleen hyvää ajoasentoa.

– Olisi tärkeää, että jo auton hankintavaiheessa, koeajolle lähdettäessä, ajoasentoon ja säätövarojen riittävyyteen kiinnitettäisiin huomiota – kaikkien autoa tulevaisuudessa käyttävien perheenjäsenten osalta, Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen vinkkaa.

Mikäli autossa on tarkoitus käyttää takaistuimella, kuljettajan takana, lapsen turvalaitetta, on olennaista Vesalaisen mukaan varmistaa, että se mahtuu kyseiselle paikalle ilman, että perheen pisimmänkään kuljettajan pitäisi tinkiä ajoasennostaan.

– Sellaista autoa ei kannata ostaa, johon ei saa säädettyä kuljettajalle miellyttävää ja turvallista asentoa.

Älä aja raajat suorina!

Tyypillinen virhe on, että kuljettaja ajaa raajat suorina. Tämä johtuu siitä, että istuin on liian kaukana polkimista ja selkänoja makaavassa asennossa.

Laiskuus tai tietämättömyys ajoasennon säätämisessä voi kostautua: jos kädet ovat liian suorina ohjauspyörässä, ei kuljettaja välttämättä pysty äkkinäisissä väistötilanteissa tekemään riittäviä ohjausliikkeitä.

– Myös pääntuen ja turvavyön säädöt jäävät kiireessä usein tekemättä.

Oikealla ajoasennolla saavutetaan Vesalaisen mukaan monia etuja: auton hallinta on helpompaa, autosta näkee ulos paremmin, pidempikin ajomatka sujuu paikkojen puutumatta, vaaratilanteessa toimiminen on helpompaa ja onnettomuuteen jouduttaessa auton turvalaitteet toimivat todennäköisemmin suunnitellusti.

Autoliiton selkeällä videolla annetaan vinkkejä oikean ajoasennon löytämiseksi.

Näin säädät oikean ajoasennon

Autoliiton koulutuspäällikkö antaa seikkaperäiset ohjeet, kuinka tulisi säätää ajoasento oikeanlaiseksi.

Ensin säädetään istuimen korkeus. Kun silmät ovat tuulilasin puolivälin kohdalla, on korkeus oikea. Näin katveet autosta ulos havainnoitaessa ovat mahdollisimman pienet. Samalla kuljettajan päälaen ja auton katon väliin jää vielä suhteellisen paljon tyhjää tilaa, mistä on apua esimerkiksi hirvikolarissa, auton katon painuessa kasaan.

Seuraavaksi säädetään penkin etäisyys polkimiin. Polven tulisi jäädä hieman koukkuun, kun kytkin- tai jarrupoljin on pohjassa. Näin polvi joustaa mahdollisessa törmäystilanteessa. Jos jalka olisi suorana jarrutuksessa, joka päättyy törmäykseen, välittyisivät törmäysvoimat suoraan kuljettajan lonkkaan – tuhoisin seurauksin.

Selkänojan kaltevuus ja ohjauspyörän syvyys säädetään laskemalla kädet ohjauspyörän päälle pitäen hartiat samalla kiinni selkänojassa. Ohjauspyörän kehän tulisi olla ranteiden kohdalla. Tässä on syytä hyödyntää sekä selkänojan että ohjauspyörän säätövaraa. Samalla on järkevää säätää ohjauspyörän korkeus niin, että näkee mittarit ongelmitta.

Kun kuljettaja tarttuu tämän säädön tehtyään ohjauspyörän kehästä kiinni, jäävät hänen kätensä sopivasti koukkuun. Tällöin ohjauspyörän käsittely onnistuu kurottelematta ja kuljettaja kykenee nopeisiin ohjausliikkeisiin yllättävissäkin tilanteissa, kuten väistöissä tai luistoissa.

Oma kokemukseni on, että monissa autoissa ohjauspyörän syvyyssäädön säätövara ei ole riittävä. Vaikka ohjauspyörän vetää niin lähelle itseä kuin se tulee, jää se tarpeettoman etäälle. Tilannetta voi tietenkin hieman korjata selkänojan kaltevuuden säädöllä, mutta ei määrättömästi, jotta istuinasennosta ei tule luonnottoman epämukava.

Pääntuki tulisi säätää niin, että sen yläreuna on päälaen kohdalla. Kuljettajan on syytä kiinnittää huomiota myös siihen, että matkustajat säätävät omat pääntukensa mahdollisuuksien mukaan samalla periaatteella – myös takapenkillä. Valitettavan usein näkee, että pääntuki on säädettynä niskan kohdalle. Tällöin pää pääsee äkkipysähdyksessä retkahtamaan taaksepäin pääntuen yli. Tästä saattaa seurata vakavia vammoja. Kyseessä on siis pääntuki – ei niskatuki, kuten monesti kuulee virheellisesti ajateltavan.

Kun istuin on säädetty, kytketään turvavyö. Turvavyön alle ei saa jäädä paksuja toppavaatteita. Vyön korkeus tulisi säätää niin, että se kulkee lähempänä kaulaa kuin olkapäätä. Lopuksi lannevyö kiristetään vetämällä turvavyön vinosta osasta.

Ennen liikkeellelähtöä on vielä tarkastettava peilien säädöt. Samalla tulee viimeistään todetuksi, ovatko peilit jäässä vai sulat.

Toppatakki päältä ja jalat alas!

Näin talviajokauden kynnyksellä Vesalainen muistuttaa, että paksu toppatakki tulisi ottaa pois päältä ennen autoon menoa, jotta turvavyö asettuu tarpeeksi tiiviisti kehoa vasten.

– Arjen lyhyillä matkoilla ja kylmässä autossa realismia kuitenkin on, että autoon mennään takki päällä. Tällöin takki on syytä avata ja ohjata turvavyö kulkemaan takin alla. Huolehdi myös, ettei takin lieve jää vyön lanneosan alle.

– Näin turvavyö saadaan kiristettyä tiukasti kehoa vasten eikä se päästä käyttäjäänsä liian lähelle laukeavia turvatyynyjä onnettomuustilanteessa. Kuljettajan on opastettava myös matkustajia turvavyön käytössä.

Kuljettajan ja matkustajien on istuttava autossa suunnitellusti.

– Esimerkiksi matkustajan jalkojen lepuuttaminen kojelaudan päällä on hengenvaarallista. Turvatyyny lyö lauetessaan kojelaudan päällä olevat jalat läpi tuulilasin.

Vesalaisen mukaan on olennaista, että ajoasennon tarkastaminen ja säädöt tehdään ennen ajoon lähtöä.

– Jos esimerkiksi ylämäessä olevassa risteyksessä tai liikennevaloissa alkaa säätämään istuimen etäisyyttä, saattaa istuin liukua hallitsemattomasti alamäen suuntaan, jolloin kuljettaja joutuu liian etäälle hallintalaitteista.