Rajavartiolaitoksen arkea – pelastustehtävä kelissä, jossa Super Pumakaan ei lennä

Rajavartiolaitos lupaa olla turvana kaikissa oloissa. Pelastustehtävissä sääkään ei saa olla este avun tarjoamiselle, mutta toisinaan tarvitaan varasuunnitelmaa hädässä olevan tavoittamiseksi.

Sumun ja räntäsateen kirjoman maisemassa väriläiskät ovat vähissä. Niistä suurin on keltainen ja lähestyy tasaisen varmasti. Nauvoon päästäkseen on ajettava lossin kyytiin. Siltaa ei ole käytettävissä, joten on maltettava odottaa hetki jonon jatkona. Helmikuisena aamupäivänä ruuhkasta ei voi puhua. Talvikaudella saaristossa vietetään hiljaiseloa. Ainakin osittain.

Saaressa matka jatkuu jäistä asvalttia pitkin Pärnäisiin, Nauvon Merivartioasemalle. Luvassa on katsaus Rajavartiolaitoksen arkeen sekä pelastusnäytös, jonka päätähdeksi odotetaan suorituskykyistä Super Puma -helikopteria.

Keskiraskaita, kovassa kelissä toimintakykynsä osoittaneita Super Puma -koptereita on Vartiolentolaivueen käytössä kaikkiaan viisi: kolme Turussa ja kaksi Vantaalla. Nauvoon odotetaan yhtä turkulaisista.

Vartiolentolaivue toteuttaa Rajavartiolaitoksen lakisääteisten tehtävien tarvitseman lentotoiminnan helikoptereilla ja lentokoneilla. Ilma-alusten päätehtävät ovat rajojen valvonta maalla ja merellä sekä meripelastus. Valvontalentokoneiden keskeisenä tehtävänä on lisäksi merellinen ympäristövalvonta.

Vartiolentolaivue ylläpitää jatkuvaa pelastusvalmiutta kolmella helikopterilla Turussa, Helsingissä ja Rovaniemellä. Super Puma -koneiden rinnalla palveluksessa on  kevyempää helikopterikalustoa sekä kaksi DO 228 - Dornier -lentokonetta.

Ilma-aluksilla tuetaan yhteistoimintaviranomaisia etsintä- ja pelastustehtävissä, sairaankuljetuksissa, metsäpalojen sammutuksessa sekä muissa virka-aputehtävissä. Vartiolentolaivue osallistuu tarvittaessa kansainvälisiin rajavalvontaoperaatioihin EU:n alueella sekä ympäristönvalvontaan koko Itämeren alueella.

Tulevasta tehtävästä tiedetään etukäteen sen verran, että luvassa on pelastusnäytös ja avuntarvitsija on pulassa heikoilla jäillä, jossa lisäpainetta sujuvalle pelastustehtävälle asettaa hypotermian uhka. Sakeammaksi äityvä sää kutistaa näkyvyyden vähiin ja pian vastapäinen saari katoaa näkyvistä.

Kipinä pelastusnäytöksen järjestämiseen on peräisin Fox-tv -kanavalta, jonka uudessa 112 Hätäkeskus -ohjelmasarjassa seurataan hätätilanteiden kulkua niiden ensihetkistä lähtien.

Kanavan mukaan sarja esittelee katsojille sen auttamisen ketjun, joka käynnistyy, kun kansalainen soittaa 112-numeroon hätätilanteessa.

Rajavartiolaitoksen lisäksi ruudussa nähdään pelastuslaitos, poliisi ja FinnHEMS lääkärihelikopteri. Sarja starttaa 6.3. ja kaikkiaan luvassa on 15 tunnin mittaista jaksoa. Aidot tapahtumat on kuvattu eri viranomaistahojen matkassa eri puolilla Suomea.

Mies jäissä

Rajavartiolaitoksen tehtäväkirjo on laaja. Nauvon Merivartioasemalta lähdetään liikkeelle saariston yleisviranomaisen roolissa, huolehditaan turvallisuudesta merialueilla, toteutetaan etsintä- ja pelastustehtäviä ja valvotaan vesiliikennettä matalan ja vaikeakulkuisen saariston lisäksi kauempanakin.

Hankalasti matereelta saavutettavalla alueella Rajavartiolaitos toteuttaa myös ensihoitotehtäviä ja tuuraa harvalukuista poliisia. Usein tarvitaan vähintäänkin kyytiapua, toisinaan suoritettavaksi tulee koko tehtävä.

Nopein tapa liikkua on 240 kilometrin tuntinopeudella etenevä helikopterikyyti. Talvikauden ajaksi veneet on nostettu vesiltä, vaikka jääpeite on alueella varsin vähäinen.

Meripelastushelikopterin miehistö muodostuu kahdesta ohjaajasta, mekaanikosta ja yhdestä tai kahdesta pintapelastajasta.

Pintapelastajan tehtävä on pelastustilanteissa viedä apu kohteeseen ja saattaa pelastettavat turvallisesti helikopteriin. Potilaiden kuljetuksen aikainen hoito on myös pintapelastajan vastuulla pelastus- ja sairaankuljetustehtävissä. Kaikki pintapelastajat on koulutettu vähintään perustasoiseen ensihoitoon.

Tätä apua odottaa pian myös jäälautoilla pomppiva merivartiomestari. Otteista päätellen jäihin vajoaminen on vain ajan kysymys.

Keli pakottaa varasuunnitelmaan

Minuuttien kuluessa sää sakenee sakenemistaan. On vaikea sanoa, missä sumu vaihtuu pilveksi, mutta näkyvyys on olematon jo ennen lumisateen alkua.

Yhdistelmä on myrkkyä lentotoiminnalle ja pakottaa kopterin pysymään kotikentällään. Pakko on tosin suhteellinen käsite, sillä tositilanteessa ilmaa olisi lapojen alla herkemmin, mutta pelkän näytöksen vuoksi kehnoon keliin ei nousta.

Aivan aseettomaksi pelastusnäytöksessä ei kuitenkaan jäädä. Viereisessä hallissa on parkissa vaihtoehtoinen suunnitelma.

Kelirikkokauden ylivoimainen kulkuväline saaristossa on nimittäin ilmatyynyalus, joka ei säikähdä heikkoa näkyvyyttä yhtä helposti. Kova tuuli tai avoveden ja paukkupakkasen yhdistelmä ovat tälle välineelle myrkkyä, mutta nyt ei ole pelkoa kummastakaan, joten käsky käy avata ovet ja siirtyä vesille.

Rantavedessä päivystävä joutsenpari ei vaivaudu edes väistämään ohi liitävää kulkuneuvoa, jonka ajamisen kerrotaan olevan kuin lähes jarruttoman takavetoisen auton ohjastamista liukkaalla.

Keulan suunta ei kerro todellisesta kulkusuunnasta kovin usein, eikä pysäyttämistä varten kannata hamuilla jarrua, ennemmin koukataan keula tulosuuntaan ja painetaan kaasua. Ennakoivan ajotavan merkitystä ei voi kylliksi korostaa, siksi täsmällinen ajo ilmatyynyaluksella vaatii jatkuvaa harjoittelua.

Leijuen yli jään ja sulan

Ilmatyynyalus on vesikulkuneuvojen kummajainen, joka kulkee kumisen helman alle pakattavan ilmapatjan kannattelemana. Jäällä ja maalla se on kuin maastoajoneuvo, vesillä se tulkitaan veneeksi.

Rajavartiolaitoksen käyttämä versio tarjoaa kabiinissa mukavaa tilaa neljälle ja "mullipuolella" hieman meluisampaa tilaa tavaroille tai useammalle kyytiläisille. Todellisuudessa valittamista ei ole takanakaan. Kyyti on tasaisen varmaa.

5,5 tonnia painava alus liitää eteenpäin noin 60 sentin korkeudella pinnasta, joten pikkukiviä ei tarvitse kierrellä. Ilmatyynyalus kulkee ujostelematta kaikilla kelirikon tarjoamilla pinnoilla, mutta tarkkaan ajoon se ei ole paras mahdollinen, joten näytöskyytien jälkeen se ajetaan takaisin lämpimään talliin.

Jäissä kelluvan pelastaminen hoidetaan tällä kertaa laiturilta jäiden sekaan sukeltaen. Toimintatapa ei juuri eroa lentävän pintapelastajan otteista, vaikka lähestymiskulma onkin nyt toinen.

Kuivapuvussa veden varassa kelluvalle maalimiehelle ei ehdi tulla edes vilu ennen kuivalle maalle kömpimistä. Suurin kiitos kuuluu asianmukaiselle työasulle.

Samantyyppiseen asuun satsaamista pelastusnäytökseen osallistuneet ammattilaiset suosittelevat kaikille paljon jäillä liikkuville. Reilun 500 euron sijoittaminen peruspätevään pukineeseen ei hätätilanteessa ole enää paha raha, vaikka harrastelijaa hinta aluksi hieman kauhistuttaakin.

Teksti ja kuvat: Antti Hentinen Lähde: www.raja.fi