Ruuhka kismittää ja kiehtoo – ja siitä on hyväksi viholliseksi

Vaikka ruuhka vaikuttaa selkeältä ilmiöltä, on sen olemus kutkuttavan monisärmäinen.

Kaupunkilaisjärkihän sen sanoo. Liikenneruuhka tarkoittaa matelevaa autojonoa, etenemisen ajoittaista tyssäämistä ja matka-ajan tärvääntymistä. Ruuhkan olemus on kuitenkin kutkuttavan monisärmäinen. Ruuhkasta puhuttaessa, puhutaan myös lähitulevaisuuden autoilusta, ilmastosta ja kaupunkirakenteesta.

Ruuhka on myös kokemusperäinen ilmiö: se mikä on toiselle sietämätön liikkumisen haittaaja, on toiselle hetkellinen arkimurhe, johon on sopeuduttu.

Ruuhkista on myös hyväksi viholliseksi – kaikkihan niitä vihaavat. Tuoreessa Moottorissa 7/2020 pureudutaan ilmiöön eri näkökulmista.

Kiinnostavaa on, että ruuhkista puhuttaessa puhutaan kuitenkin joskus aivan muusta kuin itse ruuhkista eli siitä, että ajoittain, tiettyinä vuorokauden aikoina tietyissä paikoissa on niin paljon ajoneuvoja, että matkanteko tahmautuu ja näissä solmukohdissa liikenne on kaikkea muuta kuin sujuvaa.

– Ruuhka käy perusteluksi autoilun vastustamiselle, vaikkei Suomessa, edes Helsingissä, ole maailman tai Euroopan mitassa juurikaan ruuhkia. Meillä ruuhka on tieliikenteen hetkittäinen ilmiö, muttei sietämätön riesa, Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen erittelee.

Suhteellinen ilmiö

Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen tuo puolestaan esiin, että on paikkakuntakohtaista, millainen ajotilanne määrittyy ihmisten mielissä ruuhkaksi.

– Jossain pikkukaupungissa asuvat saattavat mieltää ruuhkaksi jo sen, kun liikennevaloissa on alle kymmenen autoa yhtä aikaa. Suuremmassa kaupungissa tuollainen on taas ihan arkipäivää, jopa rauhallisen liikenteen aikaan.

Vesalaisen mukaan ruuhkan määrittely riippuu niin ruuhkan kokijan omasta kokemuspiiristä kuin asuinpaikastakin.

Lue artikkeli kokonaisuudessaan Moottorista 7/2020, jonka saa ostettua myös digitaalisena versiona Lehtiluukusta.

Teksti: Marko Jokela Kuva: Moottorin arkisto