Liki puolet ajaa maanteillä ylinopeutta – mutta ajatko sinä?

”Erityisesti talvikaudella moni kuljettaja ajaa nopeusrajoitusta kovempaa, vaikka alemmilla talvinopeusrajoituksilla pyritään parantamaan liikenneturvallisuutta.”

Fintrafficin keräämien liikennetietojen mukaan noin puolet Suomen pääteillä liikkuvista kuljettajista ajaa ylinopeutta. Fintraffic muistuttaa, että vaikka valtaosa ylityksistä on pieniä, jo vähäinenkin ylinopeus kasvattaa vakavan liikenneonnettomuuden riskiä.

Fintrafficin tieliikenteenohjauksen julkaiseman Ajonopeudet maanteillä 2025 -tutkimusraportin mukaan henkilö- ja pakettiautojen keskinopeus Suomen pääteillä on kesäisin 95 km/h ja talvella 88 km/h.

Yleisimpiä ylinopeudet olivat yksiajorataisilla pääteillä ja moottoriliikenneteillä, joiden nopeusrajoituksia lasketaan talvikaudeksi satasesta kahdeksaankymppiin.

Raportin mukaan tiekohtaisen nopeusrajoituksen ylitti kesällä 47 ja talvella 55 prosenttia kuljettajista. Myös nopeusrajoituksen yli 10 km/h ylittävät ylinopeudet olivat yleisempiä talvella kuin kesällä. Niihin syyllistyi kesällä 10 ja talvikaudella 12 prosenttia kuljettajista.

Fintrafficin palvelupäällikkö Eetu Karhunen toteaa ajonopeuksien seurannan paljastavan, että ylinopeudet ovat Suomen pääteillä hyvin yleisiä.

Talvella rikotaan rajoituksia

– Erityisesti talvikaudella moni kuljettaja ajaa nopeusrajoitusta kovempaa, vaikka alemmilla talvinopeusrajoituksilla pyritään parantamaan liikenneturvallisuutta, Karhunen taustoittaa raporttia, jonka tiedot perustuvat Fintrafficin 268 liikenteen automaattiselta mittausasemalta (LAM) kesäkaudella 2025 sekä talvikaudella 2025–2026 kerättyyn dataan.

Traficomin erityisasiantuntija Riikka Rajamäen mukaan talviajan alemmilla nopeusrajoituksilla on kuitenkin selkeä vaikutus ajonopeuksiin.

– Talviajan matalampia nopeusrajoituksia rikotaan enemmän kuin ympäri vuoden samoina pysyviä rajoituksia. Alemmat talvinopeusrajoitukset kuitenkin laskevat keskinopeuksia noin 5–7 km/h, joten ne parantavat liikenneturvallisuutta, Rajamäki sanoo.

Moottori kirjoitti vastikään talven ja pimeän ajan nopeusrajoituksista otsikolla Talvinopeusrajoitukset voimaan kuun lopussa – voitaisiinko niistä luopua kokonaan?

Pienikin ylinopeus kasvattaa riskiä

Mitä kovempaa ajaa, sitä pidemmäksi ajoneuvon jarrutusmatka kasvaa. Esimerkiksi auton jarruttamiseen kuivalla asvaltilla 50 km/h nopeudesta pysähdyksiin tarvitaan 25 metriä. Satasen nopeudella ajettaessa jarrutusmatka on jo 100 metriä. Todellinen pysähtymismatka on pidempi, koska jarrutusmatka ei huomioi kuljettajan reagointiin kuluvaa aikaa.

Traficomin Rajamäki muistuttaa, että jo pieni ylinopeus lisää vakavien onnettomuuksien riskiä. Vuosina 2019–2023 puolet (51 %) kuolemaan johtaneen moottoriajoneuvo-onnettomuuden aiheuttaneista kuljettajista ajoi ylinopeutta. Heistä 44 prosenttia ylitti nopeusrajoituksen yli 10 km/h.

– Kun ajonopeus kasvaa, vaaratilanteiden havaitsemiseen ja tunnistamiseen, päätöksentekoon ja väistötoimenpiteisiin on vähemmän aikaa. Samalla välimatkojen sekä nopeuksien arviointivirheet lisääntyvät ja ajoneuvon hallinnan menettämisen riski kasvaa, Rajamäki sanoo.

Salliva asenne kyselyn mukaan

Me taidamme olla aika kaasujalkaraskasta kansaa tai ainakin me suhtaudumme ylinopeuksiin varsin sallivasti, jos on uskominen kansainvälistä vuonna 2023 toteutettua ESRA3-kyselytutkimusta.

Sen mukaan suomalaiset suhtautuvat taajaman ulkopuolella ajettuihin ylinopeuksiin sallivasti. Suomalaiset myös syyllistyvät ylinopeuksiin useammin kuin eurooppalaiset keskimäärin.

Tutkimukseen vastanneista suomalaisista henkilöautonkuljettajista 76 prosenttia kertoi ylittäneensä kuukauden sisällä vähintään kerran taajama-alueen nopeusrajoituksen. Moottoritiellä ylinopeutta kertoi ajaneensa 79 ja maantiellä 84 prosenttia suomalaisista. 22 Euroopan maan keskiarvot ylinopeudesta raportoineiden autoilijoiden osalta olivat 47 prosenttia taajamassa, 50 prosenttia moottoritiellä ja 53 prosenttia muulla maantiellä.

Miten vastaat kyselyihin?

Tuloksia läpikäydessä mieleen nousee ihmisten tapa vastata kyselytutkimuksiin.

Alan kriittisesti pohtia, miten kyselyssä voidaan tuoda esiin se vaikutus, mikä on vastaustapa – paljastaako osallistuja aidon raivorehellisesti arkisen autoilukäytöksensä vai vastaako hän siten kuin haluaisi itse käyttäytyä liikenteessä eli arvioiko vastaaja ajokäytöksensä noudattavan todellisuutta paremmin nopeusrajoituksia?

Niin tai näin, jokainen ratin takana päättää itse, kuinka hyvin eri rajoituksia noudattaa.