Talvi tulee, auto lähtee käsistä – nokkakolareita sattuu liukkailla keleillä

Kolmannes kohtaamiskolareista sattuu liukkailla keleillä. Ajoneuvon hallinnan voi menettää kunnollinenkin kuljettaja.

Luminen ja jäinen ajokeli on mukana kolmanneksessa kohtaamisonnettomuuksia, selviää tuoreesta tutkimuksesta. Kohtaamisonnettomuuksilla tarkoitetaan vastakkaisista ajosuunnista tulleiden ajoneuvojen törmäyksiä, onnettomuudet ovat tyypillisesti niin sanottuja nokkakolareita. Onnettomuuksista reilu kolmannes tapahtui lumisella tai jäisellä kelillä.

Tiedot pohjautuvat Onnettomuustietoinstituutin (OTI) teemaraporttiin, jossa on tarkasteltu vuosina 2018–2022 maanteillä tapahtuneita kuolemaan johtaneita kohtaamisonnettomuuksia. Raportin tiedot perustuvat liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkimiin onnettomuuksiin.

− Yleisimmät kuolonkolarit ovat tieltä suistumisia ja vastaantulijoihin törmäämisiä eli kohtaamisia. Kuolettavat tieltä suistumiset tapahtuvat usein riskejä ottaville, päihtyneenä ja kovaa ajaville kuljettajille. Kohtaamisonnettomuuksissa sen sijaan olosuhteilla kuten liukkaudella ja renkaiden kunnolla on enemmän merkitystä. Myös selvin päin ja rajoitusten mukaan ajava kuljettaja saattaa menettää ajoneuvonsa hallinnan ja törmätä vastaantuleviin, OTIn liikenneturvallisuuspäällikkö Esa Räty vertailee.

170 onnettomuutta, 204 kuollutta

Nokkakolarit niittävät karua satoa. OTIn raportissa tarkasteltiin 170 kohtaamisonnettomuutta, joissa menehtyi 204 henkilöä. Aineistosta on rajattu pois tietoisesti aiheutetut onnettomuudet sekä sairauskohtaukset.

Kohtaamisonnettomuuksia tapahtui vuosina 2018–2022 eniten valtateillä (55 % onnettomuuksista). Vähiten kohtaamisonnettomuuksia tapahtui pienemmillä teillä, kuten yhdysteillä.

Ei ole elämänkokemuksen perusteella yllätys, että onnettomuuksia tapahtui enemmän kaarteissa kuin suorilla tieosuuksilla.

Viiden vuoden aikana tapahtuneista nokkakolareista 20 oli ohittamisen yhteydessä tapahtuneita.

Aiheuttajista neljännes päihtyneitä

Päihdekuskit ovat Suomen tieliikenteessä sitkas ja merkittävä ongelma. Onnettomuuden aiheuttaneista henkilö- ja pakettiauton kuljettajista neljännes oli päihtyneitä. Joka viides ajoi vähintään 20 km/h ylinopeudella. Joka kymmenes kuljettaja oli vailla ajo-oikeutta.

Talvisin kolahtaa

Kohtaamisonnettomuuksia tapahtui eniten talvikuukausina. Reilu kolmannes henkilö- ja pakettiautoilijoiden aiheuttamista kohtaamisonnettomuuksista tapahtui lumisella tai jäisellä ajokelillä. Näissä onnettomuuksissa oli yleensä kyse auton hallinnan menettämisestä. Lautakunnat arvioivat usein, että onnettomuuden taustalla oli renkaisiin liittyviä riskitekijöitä, kuten kuluneet renkaat tai ajokeliin sopimaton rengastyyppi.

Kohtaamisonnettomuuksien aiheuttajista valtaosa (89 %) oli henkilö- ja pakettiautojen kuljettajia. Ajokorttitilastoihin suhteutettuna nuoret, alle 25-vuotiaat ja toisaalta ikääntyneemmät yli 74-vuotiaat kuljettajat korostuivat onnettomuuden aiheuttajissa.

Syy voi jäädä pimentoon

Nokkakolarien syyt ovat tutkijoillekin mysteeri: noin puolessa kohtaamisonnettomuuksista liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat eivät pystyneet määrittämään tarkkaa syytä, miksi ajoneuvo siirtyi vastaantulijoiden kaistalle.

Tähän vaikutti muun muassa se, että kukaan ei ollut todistamassa yksin ajavan kuljettajan onnettomuutta edeltäneitä toimia. Tutkijalautakunnat esittivät mahdollisina syinä muun muassa kuljettajan nukahtamista tai huomion siirtymistä pois ajamisesta. Tahallisesti aiheutetuiksi onnettomuuksiksi arvioidut tapaukset ovat rajattu tarkastelusta pois.

− Uudemmat autot tallentavat enemmän dataa, jota hyödyntämällä onnettomuustutkijat pääsevät parempaan ymmärrykseen onnettomuutta edeltäneistä tapahtumista. Tietoja onkin jo hyödynnetty tutkinnoissa, mutta toistaiseksi onnettomuuksissa on mukana enimmäkseen niin vanhoja autoja, ettei ajoneuvodataa ole vielä läheskään aina hyödynnettävissä, Räty kertoo.

Eurooppalaisessa liikenneturvallisuustyössä korostetaan safe system -ajattelua, jonka mukaan inhimillisen virheen liikenteessä ei tulisi johtaa kuolemaan tai vakavaan loukkaantumiseen. Suomessakin on tärkeää panostaa siihen, että liikenneympäristö minimoi virheiden seurauksia.

– Huomattavaa on, että vastakkaisista ajosuunnista tulevien ajoneuvojen törmäyksiä ei tapahtunut lainkaan sellaisilla tieosuuksilla, joissa oli keskikaiteet. Ajosuuntien fyysinen erottelu on esimerkki turvallisesta liikennesuunnittelusta, liikenneturvallisuusjohtaja Kalle Parkkari tähdentää.

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien ehdotuksissa kohtaamisonnettomuuksien vähentämiseksi tulee esiin ajosuuntien erottelun ja keskikaiteiden lisäksi heräteraidat tiessä.

Ajoneuvokannan uudistuminen tuo mukanaan kuljettajien tukijärjestelmien yleistymisen.

Muita toimia ovat liikenteen ylinopeus- ja päihtymysvalvonta sekä tiedotus vaihteleviin ja liukkaisiin ajokeleihin liittyvistä riskitekijöistä.