Testissä Suomen pisin pulkkamäki – vauhdikkaita kilometrejä Saariselällä

Pulkkamäellä on mittaa 1 300–2 000 metriä riippuen kumman kahdesta reitistä valitsee. Suora versio on merkitty helpoksi rinteeksi, minkä lisäksi tarjolla on punaisen osuuden tarjoava mutkitteleva versio.

Jos olet ajatellut pulkkamäkien olevan vain lapsia varten, et varmaankaan ole käynyt kokeilemassa Saariselältä löytyvää Suomen pisintä pulkkamäkeä. Ja toki keskuksesta löytyy paljon muutakin.

Inarin kunnassa suomineidon hartialla sijaitseva Saariselkä on Suomen pohjoisin ja samalla yksi Euroopan pohjoisimmista laskettelu- ja hiihtokeskuksista. Urho Kekkosen kansallispuiston kupeessa sijaitsevan Saariselän ympärillä kohoaa lukuisia tuntureita, jotka tarjoavat klassisen kauniita Suomen Lapin maisemia.

https://www.youtube.com/watch?v=Vv6fHx8KweQ

Saariselän laskettelukeskus sijoittuu kahden tunturin, Kaunispään ja Iisakkipään, väliselle alueelle. Lasketteluhissejä nousee molemmille tuntureille ja Kaunispään tarjoamia maisemia pääsee helposti ihailemaan myös autolla. 437 metrin korkeuteen merenpinnasta kohoava Kaunispään huippu onkin yksi Saariselän perinteisistä vierailun arvoisista kohteista, joka toimii myös helposti saavutettavana revontulikohteena laajojen näkymiensä ansiosta.

Saariselän laskettelukeskus edustaa Suomen mittakaavalla keskikokoista keskusta. Useimmat rinteet ovat noin kilometrin mittaisia ja helppoja tai keskivaikeita. Muutama hieman jyrkempi kohta tuo viihdettä hetkeksi kokeneille laskijoille, mutta isojen keskusten kisarinteiden kaltaisia elämyksiä Saariselän rinteet eivät tarjoa. Tarjolla on kuitenkin jotain, mitä muista keskuksista ei löydy.

Välineurheilua ja vauhdin riemua

Kaunispään huipulla on Suomen pisimmän pulkkamäen lähtöpiste. Viralliselta nimeltään Aurora Tobogganing Slope on käytännössä yhdestä laskettelurinteestä pulkkailuun sopivaksi tehty lasku-ura, jolla on mittaa 1 300–2 000 metriä riippuen kumman kahdesta reitistä valitsee. Suora versio on merkitty helpoksi rinteeksi, minkä lisäksi tarjolla on punaisen osuuden tarjoava mutkitteleva versio. Jälkimmäinen näistä on valaistu pimeään aikaan värikkäästi, mihin myös mäen nimi viittaa. Mielenkiinto alkaa herätä.

Pulkkamäen yläasemalle pääsee tuolihissillä, jossa myös pulkka kulkee kätevästi sylissä. Yläasemalla on erillinen ohjeistus pulkkamäkeen. Laskeminen tapahtuu omalla vastuulla ja kypärän käyttö on suositeltavaa. Opastaulussa ohjeistetaan myös säätelemään nopeutta jarruttamalla käsillä ja jaloilla.

Nappasimme mökin varastosta löytyvät perinteiset lapsille tarkoitetut pulkat mukaan, joten ei muuta kuin pulkka rinteeseen ja kokeilemaan. Paitsi, että pulkka ei liikahdakaan ilman apuvoimia. Yläaseman edusta on varsin pitkältä matkalta niin tasaista, ettei pulkka lähde aikuisen kanssa lainkaan liikkeelle. Pulkka kantoon ja paremmille lähtöpaikoille.

Uusi yritys hieman jyrkemmästä kohdasta tuottaa paremman tuloksen. Pulkka lähtee liukumaan rinnettä alas, mutta huippunopeus tulee harmittavan pian vastaan. Kun pikkupulkalla eteneminen pysähtyy pienen notkon pohjalle, suhahtaa ohi riemusta kiljuvia aikuisia isoilla pulkilla. Ilmassa on välineurheilun makua.

Taistelemme itsemme pikkupulkilla rinteen haarautumispisteeseen ja suuntaamme jyrkemmälle ja muutaman mutkan sisältävälle osuudelle. Vauhti kasvaa huomattavasti aikaisempia tilanteita korkeammaksi, mutta vastaan tulee uusi ongelma. Pienen ja rungoltaan löysän pulkan kääntäminen vauhdissa osoittautuu erittäin haastavaksi ja lasku tuntuu jatkuvalta taistelulta. Ala-aseman näkeminen tuntuu huojentavalta. Mieleen hiipii jo ajatus, että onko kolmikymppisenä liian vanha pulkkamäkeen, mutta päätämme antaa mäelle vielä toisen mahdollisuuden kunnon välineillä. Haemme vuokraamosta aikuisille sopivan kokoiset ja jäykkärunkoiset pulkat ja suuntaamme takaisin ylös.

Varoitus hauskanpidosta

Eron pulkassa huomaa jo ensimmäisellä istahduksella. Se tarjoaa riittävästi leveyttä ja pituutta hyvää laskuasentoa varten. Pulkka koskettaa maata huomattavasti leveämmillä osilla, eikä siten uppoa samalla tavalla rinteeseen. Tämän ansiosta se myös lähtee liukumaan paljon herkemmin ja mäenlaskun voi aloittaa huomattavasti ylempää.

Kovin pitkään mäkeä ei tarvitse edes laskea, kun ymmärtää ettei ylhäällä olisi tarvinnut lykkiä käsin lisävauhtia. Sen verran iloiseksi kyyti kiihtyy alun loivalla osuudella ja edellisen laskukerran ohittajien huudot ovat nyt täysin ymmärrettäviä. Vauhtia kertyy urheilukellon GPS:n mukaan parhaimmillaan yli 40 km/h! Se muuten on maanrajassa istuessa varsin hurja nopeus etenkin pulkalla, jossa jarrutukset hoidetaan käsin ja jaloin. Myös kypäräsuosituksen ymmärtää nyt paremmin eikä laseistakaan ole haittaa, sillä jaloilla jarruttaessa on helposti tarjolla raikastava lumipesu.

Pieni tasainen kohta ennen mutkaosuutta on tervetullut hidastus. Ja sitten sukelletaan puiden väliin huomattavasti aiempaa vauhdikkaammin. Täällä meno tuntuu jopa varsin hurjalta ja GPS:n mukaan jyrkimmässä kohdassa nopeus ylittää jopa 46 km/h. Ei siis ihme, että nuolin osoitetut käännökset tulevat suorastaan silmille. Onneksi iso pulkka tarjoaa huomattavasti paremman ohjattavuuden kallistelemalla ja sisämutkan puolelta jarruttamalla. Pitkä ja leveä pulkka etenee kaarteet tyylikkäässä luisussa. Tässä on oikeaa menemisen meininkiä!

Ala-asema tulee vastaan nyt toivottua nopeammin. Hymy on korvissa ja ilman kysymyksiä suunnaksi otetaan hissi ja seuraava lasku. Ilman kunnon laskuvälinettä kokonaisuudesta olisi jäänyt täysin väärä kuva. Ison pulkan vuokraaminen maksaa 10 euroa, ja jos pulkkamäki herättää yhtään kiinnostusta, kannattaa siihen ehdottomasti panostaa tuo summa.

Voit käydä katsomassa videon pulkkamäen laskusta Moottorin YouTube-kanavalta.

Monipuoliset hiihtomaastot

Pulkkamäen lisäksi Saariselkä on suorastaan kuuluisa kattavasta ja hyväkuntoisesta latuverkostosta. Huollettuja latukilometrejä alueelta löytyy yli 200 ja näistä valaistuja on yli 30 kilometriä. Sopivia reittejä löytyy kaiken tasoisille hiihtäjille, ja verkostosta on helppo yhdistellä erilaisia ympyräreittejä.

Latuja huolletaan hyvin aktiivisesti, minkä ansiosta ne olivat meidänkin vierailumme aikaan pääasiassa ensiluokkaisessa kunnossa. Hiihtokausi Saariselällä aloitetaan tykkilumella tehdyllä ensilumenladulla. Lumen tekeminen vaatii pakkaskelit, jotka Saariselän korkeuksilla normaalisti tulevat loka-marraskuussa.

Lyhyempien hiihtolenkkien lisäksi ympäristö tarjoaa upeat mahdollisuudet pidemmille päiväreissuille. Saariselän keskustasta lähdettäessä matkaa esimerkiksi Kiilopään luontokeskukselle kertyy noin 10 kilometriä helppoja latuja pitkin. Kiilopää on 546 metrin korkeuteen merenpinnasta kohoavalla huipullaan yksi alueen korkeimmista tuntureista, ja sen laelta avautuvat mielenrauhaa tarjoavat erämaamaisemat Urho Kekkosen Kansallispuistoon.

Hiihtomatkaa voi jatkaa tunturijonon samaa puolta takaisin Saariselälle, mutta ainakin hieman seikkailunhaluisemmille ja kokeneemmille hiihtäjille tunturijonon ylitys on hieno kokemus. Kiilopään vierustaa noin 470 metriin kohoavat ladut tarjoavat haastetta, mutta palkitsevat maisemillaan.

Matkaa Saariselältä lähtevälle Kiilopään kautta kulkevalle ympyräreitille kertyy latuvalinnoista riippuen noin 25–35 kilometriä. Matkan tekoa helpottaa merkittävästi, jos malttaa pysähtyä kerran, tai pari reittien varrelta löytyville taukopaikoille lämmittelemään ja evästämään tulien äärelle. Tämän mittaisille päiväretkille on hyvä pakata mukaan riittävästi sulana pysyvää juotavaa, vähintään pientä välipalaa ja taukoja ajatellen jotain lämmintä lisävaatetta. Lisäksi vuodenajasta riippuen on hyvä huomioida valoisan ajan pituus ja tarvittaessa varustautua otsalampulla sekä tulentekovälineillä.

Teksti, kuvat ja videot: Mikko Autio Lähteet: www.saariselka.com, www.skisaariselka.com, www.kiilopaa.fi, www.luontoon.fi