Tieliikenne rahoittaa yhteiskunnan kuluja, mutta valtion raha ei riitä tienpitoon

Tieliikenteestä peritään valtiolle enemmän veroja kuin tienpidosta aiheutuu kuluja. Silti liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner sanoi tiedotustilaisuudessaan, että valtiolla ei ole varaa tieverkon korjausvelan maksuun.

Tieliikenne kerryttää valtion kassaan tänä vuonna noin 7,3 miljardia euroa. Se vastaa noin 13 prosenttia valtion tuloista.

Verotulojen käytöstä päättää eduskunta. Liikenneverkolle valtiolta liikenee tänä vuonna rahaa noin 1,9 miljardia euroa eli 3,4 prosenttia valtion menoista.

Liikenteestä kerätyillä veroilla kustannetaan esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan, maanpuolustuksen, poliisin ja koulutuksen menoja.

Liikenteen verotuloja ei siis korvamerkitä liikenteen käyttöön. YLE-vero on kuitenkin jo esimerkki siitä, että verojen korvamerkitsemiseen ei ole mitään estettä.

Moottori kysyi ministeriltä, miksi YLE-veron tapaan ei voitaisi ottaa käyttöön tieveroa, joka korvamerkittäisiin tieverkon käyttöön budjetin ulkopuoliseen rahastoon. Ministeriltä ei saatu asiaan suoraa vastausta.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Poliitikko ei kykene päättämään?

Tieverkon korjausvelkaa on syntynyt usean vuoden aikana, kun budjettirahoitus on ollut riittämätöntä tieverkon tarpeisiin nähden. Nyt tavoitteeksi julistetaan, että korjausvelka pitäisi saada kurottua umpeen kymmenessä vuodessa.

Ministeri näkee ratkaisuna liikenneverkon siirtämisen yhtiöön. Suunnitelmista ilmenee, että ministeri ei usko lainkaan poliittiseen päätöksentekoon ja budjettivallan käyttöön.

Liikenneverkkoyhtiöstä rakennettaisiin yhtiö, joka hallitsee valtion tieverkkoa liiketalouden periaatteilla. Samaan hengenvetoon ministeri painottaa, että tienkäyttäjien kustannukset eivät kuitenkaan nouse.

On mahdotonta käsittää, miten tämä temppu tehdään. Jos valtiolla ei ole varaa, niin miten liiketalouden periaatteilla toimivalla yhtiöllä sitten on – ellei tienkäyttäjän kustannus nouse?

Selvitystä esiteltäessä esiin nousi toistuvasti viittaus ympäristöperusteisiin, käyttäjä maksaa –periaatteeseen ja veropohjan rapautumiseen. On kuulemma pakko tehdä jotain.

Korjausvelka maksaisi 6 s/litra

Poistettavaksi esitetyn autoveron ja alennettavaksi esitetyn ajoneuvoveron lisäksi liikennettä verotetaan polttoaineveron kautta. Polttoaineveroa on toistuvasti esitetty vaihtoehdoksi, jos ajoneuvon hankintaan kohdistuvasta autoverosta halutaan luopua ja siirtää verotusta käytön verotuksen suuntaan. Polttoaineveron kautta toteutettu veron keräys merkitsisi suoraan käytön mukaan tapahtuvaa veron keruuta. Mitä enemmän ajat, sitä suuremman summan veroa maksat vuodessa. Myös ympäristönäkökulma tulisi huomioitua: mitä vähemmän ajoneuvo kuluttaa polttoainetta, sitä vähemmän tulisi verojakin maksettavaksi.

Esimerkiksi esillä pidetty korjausvelka voitaisiin kuroa kiinni tavoitellun kymmenen vuoden aikana, jos polttoaineiden litrahintaan lisättäisiin kuusi senttiä. Sillä kertyisi valtion kassaan vuodessa 300 miljoonaa lisäeuroa.

Tämä vaihtoehto liikenne- ja viestintäministerille ei kuitenkaan kelpaa. Tieliikenteen veroja kun ei haluta korvamerkitä.

Autoilijan kannalta ehdotuksen tekee vaikeaksi myös se, että kaikkia tieliikenteen veroja ei olla poistamassa. Autoilija siis maksaisi jatkossa Liikenneverkkoyhtiölle maksuja ja valtiolle veroja. Mikään ei estä nostamasta molempien hintaa tarpeen mukaan. Lupaus kustannusneutraalista siirtymästäkin näyttää vähintään heikosti perustellulta.