Uskaltaako sähköautolla lähteä Eurooppaan? – EU:n asetus määrittää nämä vähimmäisvaatimukset koskien latausasemia

Riittääkö Euroopan latausverkosto huolettomaan sähköautoiluun? EU:n latausinfrastruktuuri on kasvanut odotettua nopeammin ja valtaosassa Eurooppaa latauspisteiden välimatkat ovat AFIR-asetuksen mukaisia. Tämän myötä Euroopassa sähköautoilu on varsin huoletonta.

Euroopan unionin julkinen latausverkosto on laajentunut nopeasti EU:n 12.10.2023 voimaan tulleen vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluinfra-asetuksen (AFIR) myötä. Asetuksen tavoitteena on varmistaa jakeluinfran vähimmäistaso, joka tukee vaihtoehtoisten käyttövoimien yleistymistä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa unionin ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. T&E:n tutkimuksen mukaan EU:n alueella julkisia latauspisteitä oli vuoteen 2025 mennessä noin 1,1 miljoonaa kappaletta, mikä on viisinkertainen määrä vuoteen 2020 verrattuna. Tämän hetken ennusteena on 2,1 miljoonaa latauspistettä vuoteen 2030 mennessä.

Maaliskuuhun 2026 mennessä 26 jäsenvaltiota 27:stä täyttivät AFIR:in vaatimuksen: 1,3 kilowattia lataustehoa jokaista liikenteessä olevaa täyssähköajoneuvoa kohden, Maltan ollen ainoa tässä epäonnistunut. Ladattavien hybridien osalta lataustehon tulee olla 0,8 kilowattia jokaista ladattavaa hybridiä kohden. EU:n tasolla yhteenlaskettu latauskapasiteetti ylitti tavoitteen 180 prosentilla, mikä viittaa siihen, että kapasiteetissä on merkittävä puskurivara sähköautojen suosion kasvua varten.

60 kilometrin välein

Etäisyyksiin perustuvien tavoitteiden osalta edistyminen on ollut vaihtelevampaa. Euroopan laajuisella TEN-T -liikenneverkolla vähintään 150 kW:n suurteholatauspisteitä on oltava AFIR-asetuksen mukaan enintään 60 kilometrin välein. Kesäkuuhun 2026 mennessä 79 prosenttia verkosta täytti vuodelle 2025 asetetun määräajan mukaiset vaatimukset. TEN-T:n kattavalla verkolla 20 jäsenvaltiota 27:stä olivat saavuttaneet tavoitteensa jo 18 kuukautta etuajassa.

Jäljellä olevat puutteet keskittyvät Espanjaan ja osiin Itä-Eurooppaa, erityisesti Puolaan ja Romaniaan. Näissä maissa latausinfrastruktuuri kasvaa kuitenkin kovaa vauhtia. Esimerkiksi Puola kolminkertaisti TEN-T -liikenneverkon kattavuuden kahdessa vuodessa. Yli 90 % näistä etäisyyksiin perustuvista tavoitteista saataisiin saavutettua vain 70 kappaleella tarkasti sijoitettuja latauspisteitä.

Suomessa yli 20 000 latauspistettä

Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin mukaan vuoden 2025 lopussa koko Suomessa oli yhteensä yli 20 000 julkista latauspistettä, joista yli 4 000 vähintään 150 kW:n tehoisia. Myös 350 000 ladattavan henkilöauton määrä ylittyi Suomessa vuonna 2025. Lähes puolet näistä ovat täyssähköautoja, ja ne tulevat todennäköisesti ohittamaan ladattavat hybridit vuoden 2026 aikana.

Suomen latausinfrastruktuuri on siis varsin riittävä ladattavien ajoneuvojen määrään verrattuna ja Suomen 6 140 kilometrin mittaisen TEN-T tieverkon osalta AFIR:in vaatimukset täyttyvät.

Sähköautolla pärjää

Kokonaisuutena tarkasteltuna Euroopan latausinfrastruktuurin rakentaminen näyttää siis etenevän sähköautojen käyttöönottoa nopeammin, mikä on juuri se suunta mihin AFIR-asetuksella pyritään.

Kuluttajien näkökulmasta Euroopan julkinen latausverkosto on siis yleisesti ottaen riittävä tukemaan sähköautojen lähivuosien kasvavaa suosiota. Pidemmätkin automatkat sähköautolla ovat mahdollisia, sillä latausverkosto kattaa jo suuren osan kansallisista moottoriteistä ja se laajenee myös alueellisille tieverkoille. Esimerkkinä Moottorin juttusarja matkasta sähköautolla Pariisista Helsinkiin. Toki joillakin reiteillä, kuten aiemmin mainituissa Espanjassa ja osissa Itä-Eurooppaa, etäisyyden latauspisteiden välillä voivat olla muihin verrattuna pitkiä. Näillä alueilla ajelevien on siis syytä suunnitella matkat tavallista huolellisemmin.