Väsymys ratissa aiheuttaa kuolonkolareita

Väsymysonnettomuuksien aiheuttajakuljettajista 37 % oli päihtyneitä.

Kuolemaan johtaneissa väsymysonnettomuuksissa on havaittu, että moottoriajoneuvon kuljettajan väsymys vaikutti 21 %:iin kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista. Väsymysonnettomuuksien aiheuttajakuljettajista 37 % oli päihtyneitä.

Kolmas havaittu ilmiö on, että väsymysonnettomuuksista 54 % tapahtui päivänvalolla. Eniten väsymysonnettomuuksia tapahtui kesällä.

Tiedot käyvät ilmi Onnettomuustietoinstituutin (OTI) tiedoista, joissa on mukana vuosina 2012–2021 tapahtuneet kuolemaan johtaneet väsymysonnettomuudet.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

358 kuolemaa

OTI huomauttaa, että tarkastelujakson viimeisinä vuosina vähentyivät erityisesti kuljettajan suoranaisesta nukahtamisesta johtuneet onnettomuudet.

Väsymysonnettomuudet johtivat yhteensä 358 henkilön kuolemaan.

Kuolleista 65 % oli väsymysonnettomuuksien aiheuttajakuljettajia, 17 % heidän matkustajiaan, 12 % yhteenajoissa vastapuolena olleiden moottoriajoneuvojen kuljettajia ja matkustajia ja 6 % oli jalankulkijoita, polkupyöräilijöitä tai näihin rinnastettavalla kulkuvälineellä liikkuneita.

Suuri osa yhteenajoja

Väsymysonnettomuuksista 52 % oli yhteenajoja. Yhteenajoista 142 oli kahden tai useamman moottoriajoneuvon välisiä onnettomuuksia ja 21:ssa oli osallisena jalankulkija tai polkupyöräilijä.

Väsymysonnettomuuksista 48 % oli yksittäisonnettomuuksia, joissa ei ollut muita osallisia.

Väsymysonnettomuuksista 54 % tapahtui päivänvalolla. Väsymysonnettomuuksien aiheuttajista 82 % kuljetti henkilöautoa tai pakettiautoa.

Väsymysonnettomuuksien aiheuttajista 76 % oli onnettomuuden sattuessa vapaa-aikaan tai asiointiin liittyvällä matkalla. 37 kuljettajan matkan tarkoitus ei ole tiedossa.

Väsymysonnettomuuksien aiheuttajista 37 % oli päihtyneitä. Päihtyneillä kuljettajilla tarkoitetaan tässä kuljettajia, jotka olivat onnettomuushetkellä alkoholin (vähintään 0,5 promillea), huumausaineen tai ajokykyyn mahdollisesti vaikuttaneen lääkeaineen vaikutuksen alainen. Henkilö saattoi olla samanaikaisesti myös useamman päihteen vaikutuksen alainen.

Vireystilan valvontaa ei ollut

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tunnistivat usean väsymysonnettomuuden mahdollistavana tekijänä sen, että aiheuttajan ajoneuvossa ei ollut kuljettajan vireystilaa valvovaa tai omalla ajokaistalla pysymisessä tukevaa järjestelmää.

Lisäksi maanteiden ajosuuntien fyysinen erottelemattomuus mahdollisti useassa tapauksessa väsyneen kuljettajan ajoneuvon ajautumisen vastaantulijoiden kaistalle.

Osassa väsymysonnettomuuksia kuljettajan väsymykseen vaikuttivat todella pitkät ajomatkat ja riittämättömät tauot. Osalla kuljettajista väsymykseen vaikuttivat puolestaan erilaiset fyysiset ja mielenterveyden sairaudet.

Yksin liikkeellä oleminen tunnistettiin myös joissain tapauksissa riksitekijäksi, koska matkustaja olisi voinut mahdollisesti auttaa kuljettajaa pysymään hereillä tai ajaa osan matkasta. Toisaalta nukkuvien matkustajien todettiin myös eräissä tapauksissa myötävaikuttaneen kuljettajan nukahtamiseen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kaikkina vuorikaudenaikoina sattuu

Väsymysonnettomuuksia tapahtui kaikkina vuoden aikoina, eniten kuitenkin kesällä. Onnettomuuksista 39 % (n=122) tapahtui kesä–elokuussa. Kesällä olivat korkeimmillaan sekä selvien että päihtyneiden kuljettajien aiheuttamien väsymysonnettomuuksien määrät.

Väsymysonnettomuuksia tapahtui myös kaikkina vuorokaudenaikoina.

Selvien kuljettajien väsymysonnettomuudet painottuivat klo 12:n ja klo 18:n väliselle ajalle, kun taas päihtyneiden kuljettajien onnettomuudet tapahtuivat tyypillisimmin puolen yön ja aamukuuden välisenä aikana. Alkuillan ja loppuillan tunnit erottuvat muita pienemmillä onnettomuusmäärillään.

Suurin osa väsymysonnettomuuksista tapahtuu vapaa-ajan matkoilla ja toisaalta henkilö- tai pakettiautojen kuljettajille. Väsymysonnettomuuksissa korostuivat myös päivänvalo sekä keskikesän kuukaudet. Reilu kolmannes onnettomuuksista oli päihtyneiden kuljettajien aiheuttamia.

Väsymyksen arviointi haastavaa

OTI tähdentää, että väsymyksen tunnistaminen ja väsymyksen vaikutuksen arviointi on usein vaikeaa onnettomuustutkinnassa. Väsymystä ei voida mitata, kuten esimerkiksi alkoholipromilleja verestä.

”Väsymyksen muodostuminen ja sen vaikutus on myös yksilöllistä. Lisähaasteen onnettomuustutkinnalle aiheuttaa se, että onnettomuuden aiheuttanut kuljettaja on usein ollut yksin ajoneuvossa ja hän on kuollut onnettomuudessa. Tällöin tutkijalautakunta joutuu selvittämään kuljettajan mahdollista väsymystä muiden onnettomuudesta saatavilla olevien tietojen avulla ja esimerkiksi muita henkilöitä haastattelemalla.”

Kuljettajien väsymystä pyritään selvittämään ja arvioimaan muun muassa onnettomuutta edeltäneiden ajo- ja nukkumisaikojen, sairauksien, fyysisen rasituksen ja ruokailujen perusteella. Viitteitä väsymyksestä voidaan saada myös ajoneuvojen onnettomuutta edeltäneestä liikehdinnästä.

”Esimerkiksi silminnäkijätiedot ajoneuvon vaeltelusta kaistalla tai törmääminen jarruttamatta antavat aiheen epäillä kuljettajan väsymystä mahdollisena riskitekijänä. Väsymystä arvioidessa tutkijalautakunnan on arvioitava myös kuljettajan yleistä ajokuntoa, muuta ajonaikaista toimintaa ja mahdollisia motiiveja.”

Onnettomuustutkinnassa pyritään esimerkiksi selvittämään, veikö jokin muu tekijä kuljettajan huomion pois ajamisesta tai mikä vaikutus vallinneilla olosuhteilla oli onnettomuuden syntymiseen.