Koeajo: BMW F 900 GS – viimein kaikki on hyvin

BMW F 900 GS on merkin kyvykkäin maastopyörä, joka haastaa keskiluokan entistä kovempaan kisaan.

Alkuun pieni tunnustus. En ole koskaan erityisemmin nauttinut BMW:n tavasta tehdä keskiluokan seikkailupyöriä. F-sarjan GS-mallit ovat olleet vuosien saatossa hieman mitäänsanomattomia ja laiskanpulskeita seikkailupyöriä. F 900 GS näyttää, ettei asian laita ole aivan noin.

BMW:n iso GS on seikkailugenren ikoni, joka on vuosi toisensa jälkeen osoittanut se, ettei kuninkaan titteliin ole muilla asiaa. Samaan aikaan keskiluokassa ovat juhlineet toiset tähdet. Nyt Bemarilla on käsissään tuote, joka voi oikeasti sekoittaa pakkaa keskiluokan seikkailupyörien suhteen.

Adventurepyörien keskiluokka – 700–900-kuutioita – on rajusti kilpailtu segmentti. Siinä ostajista taistelevat muun muassa Yamaha Teneré 700, KTM-kaksikko 790 Adventure ja 890 Adventure, Suzuki V-Strom 800, Ducati DesertX, Husqvarna Norden 901, Aprilia Touareg, Triumph Tiger 900 ja Honda Transalp 750.

F 900 GS on kiistatta maastokelpoisin katumoottoripyörä, jonka BMW on koskaan valmistanut. Ysisatasen alusta on järeä, joustomatka pitkä ja maavaraa piisaa. Pyörä on ketterä, kyvykäs, hauska ja kaunis.  

Keulassa joustomatka on kunnioitettavat 230 mm ja takanakin 215 mm. Eturengas on 21 tuumaa, mikä yhdessä pitkän joustomatkan kanssa on hyväksi maavaralle ja ajo-ominaisuuksille. Maavaraa ei ole ilmoitettu, mutta pelkästään silmämääräisesti on helppo todeta, että sitä on riittävästi.

Sata heppaa riittää – aivan mihin tahansa

Ysisatasen moottori on rivikakkonen, jonka tehoreservi on niin sanotusti peruskauraa. 105 hevosvoimaa ja 93 Nm vertautuvat kuutioihinsa nähden kilpailijoihin hyvin. Kyseessä ei ole markkinoiden tehokkain tai rajuin moottori, eikä moottorinohjaus. Itse asiassa voimanlähde tuntuu paikoin jopa laiskalta, etenkin kun sitä vertaa KTM:iin, Husqvarnaan tai Suzuki V-Stromiin.

Rivikakkonen kyllä vääntää mukavasti, mutta moottorista uupuu raaka luonne. Kyseessä on hyvin tyypillinen BMW:n voimanlähde, joka kehrää koko kierrosalueen läpi pehmeästi. Moottorilta olisi kuitenkin toivonut hieman terävämpää reagointia, edes ajotilojen kautta. Nyt pehmeyttä on hieman liikaa.

Pyörän ehdoton vahvuus löytyy alustasta. Keula on Showan valmistama, ja kepit ovat 43 mm halkaisijalla. Heti ensimetreiltä käy selväksi, että kyseessä on varsin järeä keula, joka ei tule antautumaan kovemmassakaan ajossa. Pamput on täysin säädettävä, mikä on luokassa liki ehdoton vaatimus.

Takapamppu on samaten laajasti säädettävissä ja jaksaa kantaa hyvin kookkaammankin kuskin kuorman. Takajouseen saa lisää säätövaraa lisähinnasta, ja parempaan takajouseen kannattaakin sijoittaa, jos ajatuksena on ajaa maastoajoa.

F 900 GS on juuri niin kyvykäs kuin katukäyttöön tarkoitettu adventurepyörä voi olla. F-sarjalainen on siro ja kapea, etenkin jos sitä vertaa kuninkuusmalli R 1300 GS:ään. Toki uutta iso-Gessuakin veistettiin tälle kaudelle pienemmäksi, mutta mitenkään erityisen siroa ei moottoripyörän bokserikoneesta voi valmistaa.

Ysisatanen seikkailupyörä on maastossa ketterä ja johdonmukainen kumppani. Enduroreiteillä pärjää niin hyvin kuin kookkaalla ja luonnollisesti ylipainoisella pyörällä on ylipäätään mahdollista. Paino ei juuri tunnu vauhdissa, mutta pysähtyessä kyllä. Fysiikan lakeja ei ole osattu kumota edes saksalaisella insinööritaidolla.

BMW:n alustan toiminta on hämmästyttävän hyvää. Vaikka kuljettajalle kellottaa vaa’alla reilut sata kiloa, hoitaa alusta tonttinsa kiitettävästi. Pyörällä saattaa hyppiä ilman pelkoa siitä, että jousitus pohjaisi ihan pienestyä ilmalennosta. Toki motocrosshenkinen ilottelu kannattanee jättää tekemättä.

Ei ahdista edes asfaltilla

Ei hiekkabaanalle optimoitu pyörä ole huono myöskään pikitiellä, jossa se on ketterä ja helppo ajettava. Mikäli varustepaketteja on ruksittu riittävästi, löytyy tangosta vakionopeudensäädin, mikä omalta osaltaan rentouttaa pitkän siivun ajamista maantiellä.

Merkille tyypilliseen tapaan varustelu on upotettu erilaisten pakettien taakse, joista osa on tässä tapauksessa välttämättömyyksiä. Esimerkiksi enduropaketti avaa pyörän hienoudet sorapinnalla ja mahdollistaa ABS:ien ja luistoneston säätämisen laajemmin. Mikäli tarkoitus on vierailla edes välillä maastossa, on paketti ehdoton edellytys.

Yhdessä asiassa F 900 GS on kiistatta ykköspaikalla. Mittaristo on myös muista malleista tuttu TFT, joka on yksinkertaisesti huipputasoa. Informaatio tarjoillaan selkeästi ja tyylillä. Tästä voisi moni muu valmistaja ottaa mallia.

Myös ulkonäkö viehättää uuden ysisatasen kohdalla. Sirous toimii ja muotokieli on muutenkin tuotu vihdoin samalle viivalle kilpailijoiden kanssa. Samaan aikaan kyydistä on pudonnut persoonaa, mutta BMW:n kohdalla se on vain ja ainoastaan hyvä asia.

Kritiikkiäkin on paikalla esittää. Jo reilu vuosikymmen sitten esitelty vasemman käden rulla on toiminnallisuuksiltaan lapsellinen. Rullakontrolli oikeastaan vain sekoittaa kuljettajaa, eikä siihen ole tässäkään tapauksessa laitettu yhtään järkevää toiminnallisuutta. Onneksi sen voi halutessaan jättää aivan omaan arvoonsa.

Etukäteen F 900 GS:n kohdalla tuli hieman pohdittua sitä, onko ysisatasesta tulossa haastaja merkin omalle kruununjalokivelle, eli R 1300 GS:lle. Voimaa kun on keskiluokan adventuressakin jo niin reippaasti, että on hankala ajatella sen loppuvan kesken.

Molempien pyörien koeajo kuitenkin tekee selväksi sen, että eroa on yllättävästi. F-sarjalaisen ideologiana on tarjota mahdollisimman kyvykäs kumppani seikkailuille, jotka tapahtuvat tiestön ulkopuolella. Iso-Gessu on selkeästi enemmän matkapyörä, vaikka osaavissa kourissa se venyykin loistavaksi aavikkosoturiksi.

Ysisatasen päivitys on tehnyt hallaa myös hinnalle, joka alkaa hiljalleen kolkutella kuninkuusluokkaa. Halvimmillaan F 900 GS maksaa 19 550 euroa, mutta varustepaketit nostavat sen vääjäämättä 23 000 euron korville. Mikäli lisukkeita tekee mieli vieläkin enemmän, nousee hintalappu helposti 27 000 euroon. Se on keskiluokan adventuresta törkeä summa.

BMW F 900 GS on erinomainen keskiluokan adventure-pyörä, mutta edelleen se jättää hieman toivomisen varaa. Tietysti kyse on myös preferensseistä, mutta merkille tyypillisesti hommaa leimaa täydellisyyden tavoittelusta kumpuava tylsyys. Välillä voisi olla hyvä tuoda mukaan pientä rosoa.