Koeajo: BMW X5 – polanteita aamiaiseksi ja kelirikkoa lounaaksi

BMW:n kookas SUV-malli uudistuu entistä sähköisempään suuntaan. Uutuusmalli jaksaa ilman polttomoottoria yli 100 kilometriä. Hyvää: raju suorituskyky, sisätilat, viimeistely Huonoa: vakiovarustelu, kulutus

X5 sai kunnian olla BMW:n ensimmäinen SUV-malli. Julkaisun hetkellä elettiin vuotta 1999, ja autovalmistajat alkoivat painottaa tuotannossaan juuri katumaasturimalleja. X5 oli ilmestyessään suurin ja kaunein. Tai ainakin aika lähellä.

Tätä nykyä kookkaat SUV-malit ovat arkipäivää ja tämän vuoksi X5 ei enää erotu massasta samalla tavalla kuin pari vuosikymmentä sitten. BMW:n mallistosta löytyy kaiken lisäksi myös kookkaampia malleja, joten X5 ei enää ole SUVien kruununjalokivi. Se kunnia kuuluu X7:lle.

Ei X5 luonnollisesti ole pieni ja huomaamaton automalli. Se tarjoaa reippaat sisätilat ja kunnioitusta herättävät ulkomitat, jotka saavat keskiluokan SUV:t vaikuttamaan lapsellisen pieniltä. Pituutta lähes viisi metriä ja leveyttä kaksi.

Pelkkä sähkömoottorikin riittäisi

Suurimmat uudistukset ovat voimalinjassa, joka on entistä sähköisempi. Polttomoottorivapaata voimaa on 197 hv ja 280 Nm. Nämä lukemat riittäisivät itsessäänkin kuljettamaan X5:n kokoista laivaa, mutta olisivathan tuollaiset lukemat suorastaan häpeälliset.

Sähkövoimanlähteen lisäksi konehuoneesta löytyy kuusisylinterinen bensiinimoottori, jonka iskutilavuus on merkille ominainen 2998 cm3. Potkua bensaturbossa on 313 hevosvoimaa ja vääntöä 450 Nm. Kun sähkö- ja polttomoottorin lukemat yhdistetään, saadaan tulokseksi 489 hv ja 700 Nm.

Yhdistetty järjestelmän teho on kaikella tavoin ajateltuna riittävä. Lähes 500 hepoa puhuttelee, ja nelivetoisena voima saadaan myös välitettyä tiehen. Koeajolla vallinnut talvikeli toki laittaa suorituskyvylle rajat, mutta liukkaallakin käy selväksi, että auto liikkuu ripeästi kohti horisonttia.

Erityisen miellyttävää on kuunnella kuusisylinterisen polttomoottorin muodostamaa äänivallia, jota on alkanut automaailman sähköistyessä kaivata enemmän. Kun kolmelitrainen mylly murahtaa pakoäänet ilmoille, ei tuosta sinfoniasta voi olla pitämättä.

Hybridivoimalinja on muutenkin onnistunut kokonaisuus. Pelkkä polttomoottori tuottaa ilahduttavasti voimaa, ja sähkömoottori auttaa pienentämään polttiksen viivettä. Kahden voimanlähteen yhdistelmä tekee kokonaisuudesta toimivan paketin. 8-portaisen automaattivaihteiston toiminta on moitteetonta.

Ketä kiinnostaa kulutus?

Moni valmistaja on alkanut ajatella ladattavia mallejaan entistä vahvemmin alhaisempien kulutuslukemien näkökulmasta. Kun plugarit tulivat markkinoille, pääpaino tuntui olevan myös railakkaassa suorituskyvyssä. Esimerkiksi VW:n GTE-mallit olivat rivakoita ekoilijoita. BMW tekee sähköistyksellä molempia, mutta rehellisesti pääpaino tuntuu olevan enemmän hurjassa suorituskyvyssä kuin alhaisessa kulutuksessa.

xDrive 50e on hävyttömän tehokas malli, mutta M60i menee vielä pidemmälle. Tuolloin kyseessä on tosin enää kevythybridi, sillä pellin alla lymyää V8. 4,4-litrainen voimanlähde kirnuaa 530 hevosvoimaa ja 750 Nm. Järkäle kiihtyy sataan 4,3 sekunnissa. Hidas ei ole koeajettu 50e-mallikaan, sillä lukema on 4,8 sekuntia.

Alle viiden sekunnin alitus on pääosin polttomoottorikäyttöiselle taisteluvaunulle lipevä. Kun X5:llä ojentaa hyvän pidon hetkellä nilkan kohti keulaa, syöksyy se suupielen nostattavaan hölkkään. Sähkömallit kiihtyvät X5:ttä nopeammin, mutta kyllä muhkeassa polttomoottorissa on enemmän tunnelmaa.

Kulutusmielessä ahkera lataaminen on suotavaa, sillä ilman ajoakun varausta kulutus nousee huimasti ilmoitetusta. WLTP:n mukaiseen litran kulutuslukemaan pääseminen edellyttää sähkön maksimaalista käyttöä. Sähköinen toimintamatka on 94–100 kilometriä, mutta kunnon talvikelissä siitä voi nipistää ainakin kolmanneksen. Ison auton ohjaamon lämmittäminen nielaisee reippaasti energiaa, ja toimintamatka kutistuu silmissä.

Uuden X5:n entistä pidemmän toimintamatkan lisäksi myös latausnopeuteen on panostettu. Tätä nykyä AC-laturilta saadaan sähköä 7,4 kW nopeudella, entisen 3,7 kW:n sijaan. Pikalatausmahdollisuutta ei edelleenkään ole tarjolla. Tämä on selkeä puute, sillä suurella osalla kilpailijoita moinen on saatavilla. Ainakin tässä hintaluokassa.

Jos autoa ei säilytä latauspiuhan päässä, on polttomoottoripainotteinen kulutus reippaat kymmenen litraa sadalla. Ihan mahdoton tuo ei tehoreservi huomioiden ole, ja omistajakunta tuskin tekee autovalintaansa kulutuslukema silmissä kiiluen.

Iso ja ihana

BMW:n avut eivät toki rajoitu häijyyn suorituskykyyn. X5 kätkee sisäänsä hyvät sisätilat, ja isolla kädellä matkustusmukavuutta. Koska kyseessä on henkilöautomallia korkeampi SUV, on auton sisältä mukavat näkymät liikennevirtaan. Koko tuo turvallisuuden tunnetta, mikä on toki myös valheellista.

Isolla autolla on mukava taivaltaa pitkää siivua, eikä meno onnistu lannistamaan edes sakea lumipyry. Kookas vankkuri niele polanteista tien pintaa aamiaiseksi ja kelirikkoa lounaaksi. Päivälliseksi menee sohjoa ja iltapalaksi kunnon lumipöpperöt. Ei riemulla rajaa, kun nelivedolla ajaa.

X5:n alusta on etenkin alkuun liioitellun jämäkän oloinen. Sillä on toki haettu merkille ominaista sporttisuutta, mutta napsun verran mukavampi alusta nostaisi fiilistä entisestään. Toisaalta tukevaan tuntumaan tottuu pian. Rengasmelu on onnistuttu painamaan alhaiseksi, vaikka alla pyörii 22” renkaat. Aivan immuuni ympärillä olevan liikenteen melulle auto ei kuitenkaan ole.

BMW:n etuihin kuuluu toki myös hyvän kokoinen tavaratila. Numerot eivät tee sille oikeutta, sillä tilavuus on paperilla 500 litraa. Muotoilu on kuitenkin sellainen, että pohjatilaa on reippaasti. Siksi kontti imaisee hyvän määrän tavaraa ja isompiakin esineitä. Kaksiosainen tavaratilan kansi on puolestaan kätevä ja persoonallinen ratkaisu.

Koko kansan käyttöautoksi kohoamisen esteeksi nousee BMW:n kohdalla hinta. Iso ja laadukas auto maksaa halvimmillaan 99 508 euroa. Ja tässä kohdin ollaan liikkeellä hinnat alkaen -osastolla. Kun päälle lätkäistään varusteita, saadaan hintalappu keploteltua vaivatta 20 000 euroa korkeammalle.

Koeajetun auton hinta on saatu hilattua 118 000 euron yläpuolelle. BMW:n tapauksessa varustepakettien hinnat saavat hörähtämään epäuskoisesta naurusta, sillä esimerkiksi LED-valot ja paremman äänentoiston sisältävä Innovation-paketti maksaa 5 890 euroa. Ihanan kallista.

On hassua kuinka olennaisia varusteita perusvarusteisesta X5:stä uupuu. Autossa ei nimittäin lähtökohtaisesti ole mukautuvaa vakionopeudensäädintä, jollainen kuuluu tätä nykyä keskiluokan perusautojen vakiovarustukseen. Adpatiivinen vakkari tulee mukaan Driving assistant professional –lisävarusteen hankkimalla. Sellaista ei esimerkiksi koeajetussa versiossa ollut.

BMW:n miinuslistalle ei hieman puutteellisen vakiovarustelun lisäksi nouse kovin monta asiaa. Yksi suurimmista lienee se, että täydellisyyden vuoksi kuvaan astuu pieni tylsyys. X5 ei huutele ulkokuorellaan, ja moitteetta toimiva voimalinja on vähän liiankin hyvä. Kun kaikki on kohdallaan, soisi luonteen olevan räiskyvämpi.

Teksti ja kuvat: Tuomas Rajala