Koeajo: BMW XM – hei München, onko kaikki hyvin?

BMW XM on lähes hämmentävä yhdistelmä eri maailmoja, joiden yhdistäminen ei ole ilmeisesti kiinnostanut ketään. Hyvää: sisätilat, small talkin määrä Huonoa: suorituskyky, ajettavuus, tyyli.

BMW XM on auto, jota ympäröivät asianhaarat ja keskustelut ovat tuotetta mielenkiintoisemmat. Isohkoja lataushybridicrossovereita on markkina väärällään, mutta vain yhdestä on riittänyt puhuttavaa lukuisissa eri tilanteissa. Myös arvon kollegat eri julkaisuissa ovat jo pohtineet sivutolkulla, mitä tästä kaikesta pitäisi olla mieltä. 

Kirveellä konseptiksi

Jo XM:n syntytarina on erikoinen. BMW:n ikoninen M-osasto täytti 50 vuotta 2022 ja sen kunniaksi esiltetiin ihka oma M-malli. Klassisesti M-osaton autot perustuvat BMW:n tuotantomalleihin ja vain M1 (1978, ei pidä sekoittaa 2010-luvun 1M:ään) on ollut merkittävä poikkeus tästä kaavasta. Mutta 50 vuotta kuulostaa kyllä järkevältä ja juhlavalta ajankohdalta antaa M-jengin luoda jälleen unelmiensa auto.

Jossain mielenhäiriössä tapaukseen sotkettiin kuitenkin toinen BMW:n mallistokirjaimista. Onhan kuumia katumaastureita nähty baijerista jo hyvä tovi esimerkiksi X5:stä, mutta että juhlamalliksi? Epäilys herää, että asiasta on päätetty BMW:n Münchenin sylinteritornissa johtokunnan kokouksessa, mahdollisessti markkinointipäässä pöytää. 

Seuraavaksi auto esiteltiin konseptimallina. Kaikkein hirveimmät majavahammasmuodot oli jätetty onneksi pois, mutta kookkaat ja valaistut munuaiset eivät silti herätä samanlaisia mielikuvia, kuin M-osaston takuuhittien varautunut charmi. Kirveellä veistelty kori näyttää paikoin jopa eriparilta itsensä kanssa, aivan kuin kyljen ja takaosan muotoilijat olisivat hämmästyneet toistensa ideoista 10 minuuttia ennen tuloksen esittämistä.

Nykytrendien mukaan BMW XM:n voimanlähteeksi muhkeaan katumaasturiin valittiin lataushybridi. 4,4-litrainen V8 ja pienen sähköauton kokoinen akku tosin tarkoittavat myös melkoista massaa. On vaikea kuvitella, että kiloista normaalisti stressaava sporttijaosto olisi ollut riemuissaan ajatuksesta luoda 2,7 tonnia painava auto juhlistamaan 50 vuotta tinkimätöntä suorituskykyä. 

Möhkäleen anatomia

Mutta siinä se nyt on. Yli 5,1 metriä urheiluhenkistä katumaasturia. Kirkkaassa auringonpaisteessa sininen XM on yksityiskohdiltaan hetkittäin mielenkiintoisen röyhkeä, mutta kokonaisuus on silti lähinnä mauton. Monet muut värivaihtoehdot eivät istu auton pirtaan senkään vertaa. Viirumalliset etuvalot ovat nykybemaria ja XM:n temppu on ujuttaa BMW-logo hauskasti myös takalasin yläkulmiin.

Jyhkeä ovi auki ja vastassa on BMW:n tuttu sisusta. Viime malleista tuttu kristalliteema näkyy erityisesti kattoverhoilun hauskassa kuvioinnissa ja sähäkällä sisävalaistuksella XM:lle on annettu ilmettä. Etuistuimilla ollessa voisi silti olla melkein missä tahansa muussa BMW:ssä, ei varta vasten luodussa sporttijuhlassa.

Etuistuimet ovat mallia muhkeat, mutta ne antavat sopivasti tukea sitä kaipaaville. Vaihdekeppi on perinteinen, keskikonsolissa on rulla sitä kaipaaville ja paksukehäinen ohjauspyörä on saanut muutaman M-pikapainikkeen eri ajotila-asetusten pikahallintaan. Mittaristonäytöllä on kokoa 12,3 tuumaa ja sen näkymiä voi vaihdella mieleisekseen eri vaihtoehdoista. Tietoviihdenäyttö on 14,9 tuumaa ja käyttöjärjestelmänä on BMW OS 8. Käytettävyys on edelleen hyvä, joskin BMW:n päätös laittaa kaikki sovellusikonit yhdeksi sekamelskaksi on paikoin hankala. Älypuhelinsovellus toimii eri mallien kesken mainiosti.

Takapenkki on mielenkiintoisen näköinen ja yllättävän hyvä mukavuudeltaan, jos ei anna lievien yökerhovibojen häiritä. Tavaratila onkin mielenkiintoisempi tapaus. 527 litran tilassa ei ole turhia koukkuja tai tilanjakajia ja jäykkä hattuhylly on levymallinen. Hyvänä ideana tavaratilassa asuu myös erillinen trendilaukku latauskaapeleille, joskin vetoketjun toteutus aiheuttaa lähinnä rihkamaepäilyjä.

Ei oikein suoralla…

Mutta josko omituiset päätökset rajoittuisivat ulkoisiin tekijöihin ja BMW XM olisi luotu ajettavaksi? M Hybridiksi ristitty lataushybridijärjestelmä on ainakin paperilla vakuuttava. 25,7 kilowattitunnin akku on suunniteltu raskaaseenkin kuormitukseen ja toimintaan laajassa lämpötilaskaalassa. Latausteho on 7,4 kilowattia, mikä ei ole lataushybridille tavatonta, mutta yli neljän tunnin latausaika tyhjästä täyteen muistuttaa akun olevan iso lataustehoon nähden. Akullisella pääsee noin 88 kilometriä WLTP:n yhdistetyllä syklillä mitattuna. Sähkömoottori on integroitu vaihteiston yhteyteen ja sen teho on 145 kilowattia (197 hv).

Hybridin keskiössä on 4,4-litrainen V8, joka on saanut oman höysteensä M-osaston työkalupakista. Hengityksestä vastaa kaksi “M TwinScroll” -turboahdinta. Teholukema on kunnioitettava 360 kW (489 hv). Yhteensä järjestelmätehoa on komeat 480 kW (653 hv) ja järjestelmän yhteisvääntö on 800 Nm. Vaihteistona on kahdeksanvaihteinen automaatti.

BMW ilmoittaa autolle 0–100 km/h 4,3 sekunnissa, mikä on painavalle katumaasturille hieno suoritus. Käytännössä kiihtyvyys on erinomaista, mutta ei tajunnanräjäyttävää, sillä voimalinja hakee itseään usein oikeaan asentoon ja vedostakin puuttuu viimeinen repivä vimma. Kantautuva ääni on yhdistelmä aitoa ja kaiutinääntä, mutta lopputulos ei ole huono.

Toisessa päässä vauhtiskaalaa törmätään erikoiseen ongelmaan, sillä BMW XM on poikkeuksellisen kulmikas auto ajettava parkkipaikkavauhdeissa. Kaasupolkimessa on selvä kuollut alue, jonka jälkeen auto herkästi ryntää eteen- tai taaksepäin. Hienosädön puute on aidosti hämmentävää ja tekee tarkkuusajosta hankalaa.

Akun loputtua kulutuslukema maantieajossa on 12 litraa per 100 kilometriä. Se on paljon jopa suorituskykyiselle katumaasturille ja tällaiselle polttomoottorille. 

…eikä oikein mutkissakaan

Mutkatietä varten BMW XM on varustettu koko joukolla teknologiaa. Etuakselilla käytössä on päällekkäiset kolmiotukivarret, takana monivarsituenta. Säädettävä iskunvaimennus ja aktiivinen kallistuksenvakaus kuuluvat asiaan. Nelipyöräohjaus on ensimmäistä kertaa BMW M-mallissa. M-osasto on myös loihtinut autoon oman versionsa xDrive-nelivedosta, joka on voimanjaoltaan takapainotteinen ja käsittää erilliset ajotilat urheilulliseen ajamiseen tai hiekalle. Eikä unohtaa sovi tasauspyörästön lukkoakaan taka-akselilla. 

Lopputuloksena on kookas auto, joka ei ole erityisen hyvä mutkatiellä. Teknologia tuo osittain vakautta ja varmuutta, mutta auton ensisijainen olemus on norsu posliinikaupassa. Töyssyt ylitetään kovalla paukkeella, mutta toisaalta korin heilahdukset vievät luottamusta. Yhdistelmästä herää epäilys pehmeästä jousituksesta kovan iskunvaimennuksen yhteydessä. Ilmajousitustakaan ei saa, joten myös auton korkeudensäätö jää haaveeksi. Nelipyöräohjaus auttaa parkkipaikoilla, mutta akseliväli on silti yli 3,1 metriä.

Alustan pitäisi kuitenkin olla se osa autoa, minkä M-osasto osaa silmät kiinni. Herääkin epäilys, että kun BMW:n sisäisessä puhelimessa on lukenut “Johtokunta soittaa”, M-osastolla ei ole kuultu puhelimen sointia DTM-kisauusintojen pauhulta.

“Olisiko teillä hetki aikaa keskustella BMW XM:stä?”

Lopputuloksena BMW XM on yksinkertaisesti hämmentävä. Ällömachon sporttikatumaasturin ymmärtäisi, mutta auto ei ole järin hyvä niilläkään osa-alueilla. M-osaston juhlamalliksi XM tuntuu lähinnä loukkaukselta synttärisankaria kohtaan. Ja jos tätä kaikkea haluaa vieläkin enemmän, autosta on olemassa ärhäkämpi Label-erikoispainos.

Kovin moni ei tosin ole halunnut tätä ensinkään. Puolen vuoden toimitusten jälkeen BMW XM oli tehnyt kauppansa 4 800 kertaa – koko maailmassa. Kiina ja Iso-Britannia eivät tilastojen mukaan ymmärtäneet autoa ollenkaan. Jopa Yhdysvalloissa sakkaavaa XM-kauppaa koitetaan piristää alennuksilla.

Hämmennys auton suhteen onkin yleisin reaktio. BMW XM oli ehdottomasti vuoden 2023 puheenaihe kotimaisten ja ulkomaisten kollegojen kanssa. Jopa suorat kilpailijat, jotka eivät yleensä kommentoi muiden tekemisiä, ovat olleet pöytäkeskusteluissa aidon hämmästyneitä siitä, mitä normaalisti takuuhiteistä tunnettu BMW on päästänyt markkinoille. 

Jos autoalalla jaettaisiin “vuoden puheenaihe” -palkinto, voittaisi XM:kin jotain. Nyt jäämme odottelemaan M-osaston seuraavia tasavuosia. 

Teksti ja kuvat: Aake Kinnunen