Ajoneuvot | Koeajo | 17.10.2018

Koeajo: Katto auki – Toyota Aygo

1.0 VVT-i x-play x-shift

Toyota Aygo on saanut piristystä ilmeeseensä uusilla valoilla, maskilla ja puskurilla. Innoitusta kerrotaan saadun manga-sarjakuvista, mutta minulle Aygon ristikkonaamasta tulee mieleen Darth Vader, olenko siirtymässä pimeälle puolelle?

Sisällä verhoilukuosit on uusittu ja kiiltävää muovia vähennetty. Edelleen Aygoa voi personoida värikkäillä erikoisvarusteluilla, verhoiluilla ja somisteosilla.

Varusteet paketteina

Perusvarustetaso x-play ei kuitenkaan juhli varusteilla, mutta lisäpaketteina saa petrattua kosketusnäyttöä, turvajärjestelmiä ja liitettävyyttä. Yllättäen vaikkapa vakionopeudensäädintä ei saa edes lisähintaan, valmistajakaan ei usko Aygolla vietettävän aikaa maantiellä.

Koeajoauto oli varustettu myös sähköisesti avattavalla kangaskatolla. Ensin tonnin lisähinta vaikuttaa edulliselta, mutta katto on niputettu kolmen muun paketin kanssa ja hintaa kertyykin kolme tuhatta. Silti katto auki ajamiseen Aygo on yksi halvimmista mahdollisuuksista. Kannattaa tarkistaa myös Aygon samalta tuotantolinjalta valmistuvien sisarmallien, Citroën C1:n ja Peugeot 108:n tarjonta, samat varusteet voi saada niihin edullisemmin.

Kaupungissa kotonaan

Ainoa moottorivaihtoehto on litrainen kolmisylinterinen bensiinimoottori. Siitä on kutiteltu kolme hevosvoimaa aiempaa enemmän. Kaupungissa teho riittää liikuttamaan kevyttä autoa pirteästi, kunhan käyttää kierroksia ja antaa kolmipyttyisen pöristä. Moottorin huudattamisesta huolimatta kulutus jää viiden litran tietämille, vaikka stop-starttikaan ei kuulu varustukseen.

Avuksi jatkuvaan kepittämiseen on tarjolla x-shift-vaihteisto, senkin lisähinta on kohtuullinen tuhat euroa. On tiedostettava, että se ei ole automaatti vaan robotisoitu viisivaihteinen vaihteisto. Robotti hoitaa kytkimen irrotuksen ja vaihtamisen, mutta kuskin pitää aavistaa vaihtojen ajankohta ja höllätä kaasua samanaikaisesti vaihtojen pehmentämiseksi. Se vaatii totuttelua, joten kannattaa ajaa pidempi koeajo ennen hankintapäätöstä.

Vierastaa maantietä

Maantiellä pieni moottori pitää vauhdin sinnikkäästi, mutta ohituksiin voimat eivät riitä. Pieni ja kevyt auto ei ole vakaimmasta päästä, tuuli ja urat vievät mukanaan. Melutaso kohoaa vauhdin kasvaessa, osa melusta tulee sisään kangaskaton läpi.

Aygon etuistuin näyttää hyvin muotoillulta, mutta matkalla väsyvä selkä on eri mieltä. Ajoasentokaan ei ole optimaalinen ratin etäisyyssäädön puuttuessa. Takapenkillä aikuisella on tukalat oltavat, sekä polvi- että pääntila loppuvat kesken. Takaistuin lienee ajateltu tilapäiskäyttöön, ikkunatkin aukeavat vain takareunastaan. Lisäksi tavaraa kuljettaessa selkänoja on kaadettava, muutoin takakonttiin mahtuu vain pari pientä kassia. Aygo puhutelleekin enimmäkseen yksin liikkuvia.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka

Lisätietoja: www.toyota.fi/aygo