Koeajo: näyttävästi muotoiltu – Toyota C-HR
Toyota C-HR:n korean kuoren alla piilee kuitenkin tavanomainen katumaasturi. Hyvää: pirteä moottori, viimeistely, ajoasento. Huonoa: takaovien kahvat, näkyvyys takaistuimelta, näytön grafiikka.
Automalleja on aina vain vaikeampi sijoittaa selkeisiin ryhmiin. Vaikeaa se näyttää olevan myös autotehtaille, Toyota C-HR -mallinimi muodostuu tehtaan mukaan Coupe – High Riderista. Mitoitukseltaan se osuu lähelle erittäin suosittua Nissan Qashqaita, kovempi hinnoittelu kuitenkin pakottaa C-HR:n kisaan isompien ja etevämpienkin mallien kanssa.
Menevän ulkonäkönsä lisäksi C-HR erottuu muista etuvetoisista kaupunkimaastureista hybridimallillaan, joka onkin malliston ylivoimaisesti myydyin alhaisten päästöjensä ja edullisen verokohtelun ansiosta. Nyt kuitenkin toimitukseen on kaivettu harvinaisempi versio 1,2-litraisella turbomoottorilla ja kuusivaihteisella manuaalivaihteistolla.
Iloinen yllätys
C-HR:ää matkan päästä tutkaillessa ei voi olla surkuttelematta muotoilulle uhrattuja takamatkustajien tiloja. Lähempää katsottuna takaovien kahvatkin on sijoitettu hankalasti yläkarmiin, liekö siellä kenenkään on ajateltu matkustavankaan.
Sisään kömpiminen kuitenkin palkitaan iloisella yllätyksellä, takaistuimelle mahtuu aikuinen istumaan pitkänkin kuljettajan taakse. Keskipaikka ei kuitenkaan houkuttele ja näkymät matalista ikkunoista ovat ainakin lapselle olemattomat.
Kuljettajan näkymä takaviistoon on myös rajoitettu, mutta kookkaat peilit, peruutuskamera ja tutkat paikkaavat tilanteen.
Sisäilme jatkaa ulkopuolen menevää teemaa, kojelaudan lentävät linjat eroavat muista Toyotoista. Käytettävyys on kuitenkin pidetty mielessä, viimeistely on japanilaisen laadukasta, kuten myös muutaman nappulan hajasijoituskin.
Näkymää hallitsee iso kosketustoiminen näyttöruutu, jonka grafiikka on kuitenkin edellistä sukupolvea. Varustelu on varsin kattava elektronisine turvallisuusavustimineen, mutta verhoilu ei oikein vastaa testiauton Premium-varustetasoa.
Ripeä ja vaivaton
Perusmallin 1,2-litrainen bensiiniturbo on paperilla laajavääntöinen ja nöyrä moottori, heti tyhjäkäynnin yläpuolella on kuitenkin ontto kohta. Kunhan kierrokset pitää yli sen, meno on ripeää ja vaivatonta.
Sujuvatoiminen kuusivaihteinen käsivaihteisto ja helppo kytkin avustavat siinä kuskia. C-HR:n voimalinjoista tämä on hauskin, nopein ja äänimaailmaltaan miellyttävin ajettava, kulutus asettuu seitsemän litran huitteille.
Hybridimallin kutsua on kuitenkin vaikea vastustaa, siinä automaattivaihteisto vastaa vaivattomuudesta. Hybridin alhaisempi vuotuinen ajoneuvovero ja pari litraa pienempi kulutus kuittaavat nopeasti tuhatkunta euroa kalliimman hankintahinnan. Perusversion kiistattomaksi eduksi jää tuplasti suurempi perävaunumassa 1 300 kiloa.
Lisätietoja: www.toyota.fi/c-hr
Keskustelu