Ajoneuvot | Autonhoito | 26.1.2019

Lumiharjan valinta on helppoa

Keskitalven runsaat lumisateet ovat jokavuotinen ilmiö. Aina ne saapuvat yhtä epäsäännöllisesti ja silti takuuvarmasti autoilijaa yllättämään. Lumiharjan valinta ja käyttö on suomalaiselle aivan yhtä tuttu asia kuin talviliukkailla ajaminen, mutta silti näissä saattaisi olla kehitettävää.

Auton puhdistaminen lumesta vilahti aiheena Moottorin autonhoitojuttusarjassa jo viime talvena. Silloin selitimme, että maalipintaa ei kannata hangata hampaat irvessä syville naarmuille. Tällä kertaa tarkastelemme asiaa lumiharjan hankinnan näkökulmasta.

On tärkeää painottaa heti alkuun, että lumien puhdistaminen on lain ja liikenneturvallisuuden näkökulmasta täysin välttämätöntä. Sitä eivät maalipinnan mikronaarmuuntuminen tai kylmästä kangistuneet sormet saa estää. Turvallisuus on tärkeintä, mutta muihin asioihin voi vaikuttaa.

Muistutimme jo viime vuoden artikkelin yhteydessä, että kaikkia maalipinnan mikronaarmuuntuminen ja kiillon häviäminen ei kiinnosta. Heille autonhoitojuttusarjan lukeminen lienee väärä valinta – autostaan välittävä voi oppia uutta tai palauttaa mieleen jotakin pientä.

Lumiharjan valinta

Harva kiinnittää asiaan minkäänlaista huomiota. Lumiharjan valinta tapahtuu lähes automaationa kaivamalla vanha harja varastosta tai käymällä kätevimmin tarjolla olevassa kaupassa ostamassa ensimmäinen käteen osuva tuote. Lumiharjallakin on ominaisuuksia.

Ehkä ensimmäisenä mieleen tulevat varren pituus ja kahvan muotoilu. Erityisesti katumaasturivillitys on lisännyt pidempivartisten lumiharjojen tarvetta korkealla sijaitsevien kattojen puhdistamiseen. Pidemmästä varresta on haittaa korkeintaan säilöessä, joten hyödyt voittanevat haitat.

Kahvan muotoilu ja materiaalivalinta on ergonomiakysymys. Hyvä ote on tärkeä, jotta harja ei lipsu kourassa. Esimerkiksi vaahtomuovinen kahva on myös merkittävästi metallista lämpimämpi.

Muovi ei ole silti välttämättä kaikin tavoin paras materiaali koko harjan valmistamiseen. Kovassa pakkasessa muovilla on taipumus haurastua. Allekirjoittanut ei ole kertaakaan rikkonut muovista lumiharjaa eikä sillä ole tarkoitus hakata autoa, joten tämä ei liene ongelma.

Maalipinnan kannalta tärkeimmässä roolissa ovat kuitenkin harjakset, sillä ne ovat toivottavasti ainoa maalipintaa koskettava harjan osa. Ikävimmin maalipintaa naarmuttanee auton ja lumen välissä oleva hiekka, mutta ei autoa silti kannata teräsharjalla raaputtaa.

Harjasten osalta muuttujia ovat niiden materiaali, jäykkyys ja terävyys. Muoviset jäykät ja terävät harjakset aiheuttavat mikronaarmua maalipinnalle, vaikka se olisi pinnaltaan puhdaskin. Ei ole sama millä autoaan harjaa.

Harjaksia voi kokeilla kaupassa omaa ihoa vasten ja ikäviltä tuntuvat jättää suosiolla hyllyyn. Ihoa hienoisestikin vaurioittava harjas tekee mikronaarmun myös maalipintaan. Jälki saattaa olla hento, mutta se syntyy siitäkin huolimatta että lakkapinta on kova ja liukas.

Uusi ja puhdas harja tekee eron vanhaan ja likaiseen hiekkaisilla lattiamatoilla pyörineeseen verrattuna. Lumiharjan valinta on tehtävissä maalipintaa säälien eikä tämä välttämättä maksa yhtään sen enempää. Asia ei ole edes hankala kunhan pitää maalaisjärjen matkassa.

 

Teksti ja kuvat: Henri Posa