Koeajo: Dacia Duster

Koko kansan katumaasturin ajomukavuus sivistyi ja ulkonäkö rohkaistui. Hyvää: Hinta, parantunut äänieristys Huonoa: Ohjaustuntuma liukkaalla, ajoasento, vaihteiston välitykset kaupunkiajoon

Sinnikäs ja reipas romanialainen. Dacia Dusteria on myyty pian jo puoli miljoonaa autoa. Sen salaisuus ei piile varusteiden yltäkylläisyydessä tai hienostuneissa ajo-ominaisuuksissa, vaan hinnassa ja katumaasturin etenemiskyvyissä.

Päivitetty Duster on saanut keulaansa maasturimaisemman ilmeen kromisäleikön ja uusien neliskanttisten ajovalojen myötä. Koeajetussa autossa katumaasturimaisuus ei kaksivetoisuudesta huolimatta rajoitu ainoastaan ulkonäköön, vaan sivupolkujen taivalta helpottaa myös 900 euron hintaiseen sport-varustepakettiin kuuluvat alustan suojalevyt. Varustelun parannuksesta huolimatta auton hinta on pysynyt lähes samana.

Matkustamon verhoiluvaihtoehdot ovat niinikään uudistetut, samoin keskikonsoliin sijoitettu kosketusnäyttö, josta hallitaan äänentoistoa ja navigaattoria. Verhoiluvalikoima on nyt täydentynyt myös puolinahkaverhoilulla. Valitettavasti istuimien säädöt ovat yhä puutteelliset, samoin niiden tarjoama tuki. Ohjauspyöräkin jää hieman kauas etäisyydensäädön puutteesta johtuen.

Päivityksessä on parannettu myös äänieristystä ja tulokset on havaittavissa, vaikkei Duster edelleenkään ole moottoritienopeuksissa äänetön matkustaa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Voimalla ahdettu

Koeajettu versio oli varustettu uudella ahdetulla 125-hevosvoimaisella bensiinimoottorilla. Moottorin voimavarat ovat oivat ja riittävät pieneen katumaasturiin mainiosti. Alennusvaihdetta ei ole ja sen vuoksi välitykset on suunniteltu niin, että ensimmäinen vaihde on todella lyhyt. Kaupunkiajossa tämä teettää tiuhaa vaihtamisen tarvetta. Valitettavasti Dusteria saa kyseisellä moottorilla ainoastaan etuvetoisena.

Ainoa voimanlähde nelivetoversioon on 110-hevosvoimainen turbodieselmoottori. Vanha 1,6-litrainen vapaasti hengittävä bensiinimoottori säilyy malliston hinnat alkaen- moottorina.

Auto etenee hangessa kohtuullisesti etuvetoisenakin, hyvin toimivan vetoluistoneston ansiosta. Jäisellä pinnalla kitkarenkailla varustettu kaksivetoinen auto pyristelee kovasti vastaan liikkeelle lähdettäessä ja neliveto perustelisi itse itsensä. Samalla kun pidon löytyminen on tiukassa, on ohjaustuntokin. Liukkaalla pinnalla kevyt ohjaus on todella tunnoton ja mutkissa selvästi aliohjautuva.

Teksti ja kuvat: Santeri Petrell