Koeajo: DS4 Crossback – erikoinen ranskalainen

Citroën DS4 on erilainen – niin merkiltään kuin toteutukseltaankin. Hyvää: persoonallisuus, melutaso. Huonoa: ajoasento, takatilat.

PSA-yhtymän uusi brändijako, missä Citroënin erikoiset DS-mallit kootaan oman merkin alle, alkaa olla valmis. Käytännössä jo olemassa olevien mallien viiksilogot on vaihdettu tyyliteltyihin DS-kirjaimiin, ja myös uusitut maskit tekevät pesäeroa sitikoihin.

Suurin malli eli DS5 sai tämän päivityksen viime vuonna, nyt myyntiin tuli vastaavasti muokattu DS4, ja myös pienimmän eli DS3:n uudistus on jo julkinen.

Itse autoihin, jotka ovat siis syntyneet Citroëneina, ei ole tehty isoja muutoksia. DS4 muodostaa kuitenkin poikkeuksen, sillä valikoima laajeni samassa yhteydessä Crossback-versiolla, jossa maavaraa on 30 mm vakio-DS4:ää runsaammin.

Sen myötä DS4:ää voi kutsua jo katumaasturiksi. Kyseessä on erikoinen tapaus siksikin, että tällaisia korotettuja viistoperämalleja ei ole kovin paljon kaupan. Crossback on aina etuvetoinen, mutta sellaisinahan valtaosa kompakteista SUV-malleista ostetaankin.

Pinnan alta tuttu

Maavaran ohella Crossbackin ulkoisina eroina ovat musta väritys etupuskurissa, sivupeileissä, lokasuojan kaarissa ja kattokaiteissa. Ne tekevät autosta entistäkin persoonallisemman ilmestyksen. Maastomeikin ja -korotuksen lisähinta tavalliseen DS4:ään on noin 1 400 euroa.

Sisällä DS4 on kutakuinkin ennallaan. Täällä auton ikä – kuten myös valmistusmaa – näkyy selvimmin: ajoasento jättää kädet suoriksi ja polvet koukkuun, ja istuimet ovat tavallista pehmeämmät. Lisäksi istuinlämmittimen katkaisin on piilotettu penkin etukulmaan.

Väriään vaihtava mittaristo on niin ikään tuttu menneiltä vuosilta. Persoonallista, kyllä, mutta pimeällä tiellä sen sävyt riitelevät keskikonsolin oranssien katkaisimien kanssa, ja lisäksi mittaristo heijastuu tuulilasin yläreunaan.

Maantiellä miellyttävä

Uudistuksessa DS4 sai ensimmäistä kertaa kosketusnäytön. Se ei edusta PSA-yhtymän uusinta suuntausta, eli kaikkia toimintoja ei ole alistettu näyttöön, vaan myös ”vanhanaikaisia” nappuloita on tarjolla. Niinpä esimerkiksi lämmityslaitteen säätäminen käy nopeasti ja selkeästi.

Ja kun autolla ajaa enemmän, pinnan alta alkaa kuoriutua muutakin hyvää. Ohjaus tarjoaa kohtuullisen tunnon, vaihdekeppi liikkuu täsmällisesti ja kolmipyttyisessä moottorissa on yllin kyllin voimaa. Maantiellä osaa arvostaa myös vaimeaa melutasoa.

Takatilat kärsivät luiskasta katon muodosta. Autoon mentäessä pitää ensin väistellä poikkeuksellisen taakse ulottuvaa oven takareunaa ja matalaa oviaukkoa. Istuessa pääntila jää pitkällä matkustajalla vajaaksi, eikä polvitilaakaan ole yllin kyllin. Tavaratila sitä vastoin on varsin tilava, mutta nostokynnys konttiin on todella korkea.

Tulevaa odotellessa

DS 4 on siis varsin ristiriitainen auto, ja sama pätee itse automerkkiin.

Pelkkä logojen liimailu ei pidemmän päälle riitä, vaan tueksi tarvitaan jo kokonaan uusia malleja. Sellaisia on tulossakin: kompaktia DS-katumaasturia odotellaan saapuvaksi vuonna 2018.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus