Koeajo: Ford Kuga – SUV ja GTI samassa paketissa

Ford Kuga osoittaa, että katumaasturikin voi olla sporttinen ajettava. Hyvää: ohjaus, ajettavuus. Huonoa: kova jousitus, numeronäyttöisen nopeusmittarin puute.

Ford Kuga:n tämänhetkinen sukupolvi täyttää pian neljä vuotta, ja syksyllä kauppoihin saapuu auton lievästi uudistettu versio. Sitä ennen saimme mahdollisuuden ottaa tuntumaa nykyisestä mallista – sitä kun ei ole Moottorin toimesta aiemmin Suomessa koeajettu.

Aito Ford

Jo ensimmäiset kaarrokset Kugan ratin takana hämmästyttävät. Ohjaus tarjoaa todella hyvän tuntuman, ja jopa ”elää” tien epätasaisuuksien mukaan – aktiivisen ajettavuuden kannalta erittäin positiivinen ilmiö, joka on miltei kadonnut nykyisestä automaailmasta.

Maukkaus ei rajoitu pelkkään ohjaukseen, sillä auto myös tottelee ratin liikkeitä napakasti ja viiveettä. Korin kallistelukin pysyy kurissa, vaikka Kugassa luonnollisesti istutaan henkilöautoja korkeammalla, mikä väistämättä hieman lisää huojakkuuden tunnetta.

Istumakorkeuden ohella katumaasturimaisuus paljastuu myös siitä, että ajonvakautus jarruttelee auton menoa todella helposti jopa kuivalla asvaltilla, jos äityy kanttailemaan vähänkin vauhdikkaammin. Ford ei selvästi halua ottaa tässä asiassa riskejä.

Hyvää ajotuntumaa alleviivaa melko ohutkehäinen, mutta sopivasti pehmustettu ohjauspyörä, josta saa hyvän otteen, toisin kuin monista nykypäivän ”nahka”rateista.

Lyhyesti sanottuna: tätä katumaasturia on kiva luotsata.

Kulkeekin kiivaasti

Myös moottori-vaihteistoyhdistelmä on viritetty dynaamisuus mielessä. Kaksilitrainen diesel reagoi jo laatikon normaali- eli D-asennossa kaasupolkimen painamiseen hyvin aktiivisesti, ja alaspäinvaihdot tulevat selvästi keskimääräistä hätäisemmin.

Pysäköintitilanteissa tämä hektisyys kostautuu, sillä Kuga syöksähtää eteenpäin turhan äkäisesti. Sporttisuus rajoittaa myös ajomukavuutta: alusta on topakka ja rengasmelua on riittämiin. Uratkin tuntuvat vetelynä – alussa mainitun aktiivisen ohjauksen varjopuolena.

Kuljettajan paikka on sellainen kuin pitääkin. Ajoasennossa ei ole moittimista, ja hieman villin näköinen kojelauta palvelee kuskia tyydyttävällä ergonomialla. Oikeastaan ainoa lapsus on numeronäyttöisen nopeusmittarin puute – siihen kun on ehtinyt nykyautoja ajaessa jo tottua.

Parasta kokonaisuudessa on se, että niin takaistuintilat kuin tavaratila ovat auton kokoluokka huomioon ottaen väljät, joten nautiskelu ei jää vain kuljettajan etuoikeudeksi.

Tarina jatkuu syksyllä

Kuga on siis sinnitellyt aikaa vastaan jopa poikkeuksellisen ansiokkaasti. Kaikki autoilijat eivät varmaankaan neuroottiseen päin vivahtavasta ajokäytöksestä tykkää, mutta heille onkin tarjolla runsaasti passiivisempia katumaasturivaihtoehtoja.

Ja jos tuleva uudistus tuo mukanaan rahtusen parempaa mukavuutta, Kuga kestää kilpailun vielä vuosia eteenpäinkin.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Petri Munukka