Koeajo: Hyundai i20

Merkittävästi parantunut varustelu sekä kasvaneet mitat luovat laadun tuntua. Hyvää: Istuimet, hiljaiset moottoriäänet, näkyvyys. Huonoa: Heikosti vääntävä moottori, polttoaineenkulutus, ohjaus mutkatiellä.

Päällisin puolin asiat ovat hyvin reilassa. Toisen polven Hyundai i20 näyttää ja tuntuu uudelta. Laatuvaikutelma on merkittävästi parempi kuin kuusi vuotta sitten myyntiin tulleessa edeltäjässä.

Viisipaikkainen pikkuauto on kasvanut neljän sentillä, yli neljän metrin pituusrajan. Leveyttä on tullut lähes 2,5 senttiä lisää, mikä tuo osaltaan matkustamoon väljyyttä. Akseliväliä on venytetty 4,5 senttiä, joten aikuisetkin matkustavat ihan kelvollisesti myös takana.

Takaistuin on hyvin muotoiltu ja riittävän korkea.

Tavaroitakin mahtuu pienen perheen viikonloppupyrähdykselle ihan riittävästi. Ruuman pohjan voi asettaa kahteen eri korkeuteen, joskin ero on niin pieni, ettei sillä ole käytännön merkitystä.

Uusia moottoreita

Luvassa on myös uusia turboahdettuja, entistä taloudellisempia bensiinimoottoreita, mutta niitä ei valitettavasti ole vielä tuotannossa Turkissa, josta uudet i20:t kokonaisuudessaan tulevat.

Ajoimme siten autoa 1,2-litraisella vapaasti hengittävällä bensiinikoneella. Saimme allemme 84-hevosvoimaisen version, joka on yhdeksän heppaa pontevampi kuin malliston huokein ehdokas.

Koeajo tehtiin mäkisessä maastossa, jossa pienen myllyn rahkeet loppuivat pahasti kesken. Tasaisellakin maalla kaasua pitää polkea pohjaan ja vaihteita veivata tiuhaan. Ohitukset vaativat kohtuuttoman pitkän matkan kevyelläkin kuormalla.

Vaihteita on vain viisi, joten kierrokset nousevat ilman kiihdytyksiäkin moottoritienopeuksissa korkealle, ja polttoainetta kuluu selvästi luvattua enemmän.

Yksilitrainen ensi vuonna

Ensi vuonna myyntiin tulee yksilitrainen, kolmisylinterinen bensiinimoottori, jossa hevosvoimia on joko 100 tai 120. Voimakkaampi voimanlähde tuottaa mukavalta kuulostavan 172 newtonmetrin vääntöhuipun.

Sitä ennen vaihtoehtoina ovat 1,4-litrainen 100 hevosvoiman bensiinimoottori sekä 1,1- ja 1,4-litraiset turbodieselit, joista otetaan 75 ja 90 hevosvoimaa.

Automaattivaihteiston saa vain isoimpaan bensiinimoottoriin, ja sekin on vanhanaikainen, janoisa nelivaihteinen laatikko.

Onneksi vaihteensiirto toimii käsinkin juohevasti ja vipu on hyvin käden ulottuvilla. Istuimet ovat koko- ja hintaluokan parhaasta päästä.

Turhan kevyt ohjaus

Sähköisesti tehostettu ohjaus on mutkatiellä turhankin kevyt, mutta auto etenee silti suuntavakaasti ainakin kuivalla kelillä. Edes voimakas tuuli ei i20:tä heilutellut.

Moottoriäänet on eristetty erinomaisesti. Karkealla tiellä rengasäänet nousivat esiin, joten nastarenkailla matkustamo saattaa olla meluisa. Tiessä olevat hidastetöyssyt ja saumat iskevät terävästi.

Autosta näkee hyvin ulos. Lisävarusteinen peruutuskamera antaa vielä taustatukea näyttämällä kuvaa taustapeilissä.

Kohentunut varustelu

Varustelu on parantunut merkittävästi, sillä i20:een saa myös pysäköintitutkat, lämmitettävän ohjauspyörän, kääntyvät ajovalot, automaattisen tuulilasin huurteenpoistojärjestelmän ja kaistavahdin. Suomen malliston varustelu ja hinnat eivät ole vielä selvillä, sillä autoja pitää odotella kevääseen.

Kaistavahti on periaatteessa hyvä turvavaruste, mutta ainakin mutkaisella tiellä sen jatkuva piipitys on ärsyttävää. Jos kuljettaja lähtee ylittämään kaistaviivaa ilman vilkkua, auto varoittaa siitä ensin mittaristossa, ja jos se ei tepsi, varoitusta tehostuu äänellä.

Teksti ja kuvat: Teppo Komulainen