Koejo: Kia Carens

Kia Carens iskee keskikokoisten perheautojen ryhmään melko persoonallisella muotoilulla ja seitsemällä istumapaikalla. Hyvää: Muotoilu, tilat, helppokäyttöisyys. Huonoa: Ohjauksen keskialue, istuinten kehno reisituki, alakierroksilla vaatimaton vääntö.

Kia Carens teki keväällä paluun. Nyt sen ulkoinen olemus on Kian pääsuunnittelijan Peter Schreyerin käsialaa. Myös pintapeltien sisäpuolella on yhtä ja toista uutta.

Luokka on kilpailtu. Nissanin, Opelin ja Fordin ohella tilavia perheautoja on tarjolla muillakin. Kia hakee asemia aiempaa linjakkaampana. Laatikkomainen edeltäjä poistui Suomen markkinoilta pari vuotta sitten.

Ulkoisen näyttävyyden ohella huomio kiinnittyy sisätiloihin. Etuistuimissa jää kaipaamaan ristiselän tukea. Säätöjä kuljettajan työtiloissa on aasialaissukuiseksi runsaasti.

Istuimia ei saa irrotettua

Keskimmäinen istuinrivi muodostuu kolmesta erillisestä, kiskoilla liikuteltavasta istuimesta, joita ei saa irrotettua. Keskirivin keski-istuimen voi kaataa takapenkkiläisten pöydäksi. Etuistuinten selkäpuolella on taitettavat pöydät.

Istumakorkeus on matala, eivätkä istuimet tarjoa aikuiselle juuri reisitukea. Takarivi on vieläkin matalampi. Toisaalta takarivin kapeahkot istuimet eivät ole aivan lattiatasolla, kuten usein tämän kokoluokan autossa. Jos keskimmäisiä istuimia siirretään kiskoilla edemmäs, mahtuu jopa aikuinen kohtalaisesti taakse.

Takimmaisille istuimille kulkeminen on hiukan vaativaa, mutta plussaa tulee siitä, että takarivin selkänojat on helppo nostaa pystyyn ja tavaratilaa kasvatettaessa kumota.
Tavaratila on takarivi kaadettuna suuri ja helppo lastata. Pyöräkotelot tosin haukkaavat tilaa leveyssuunnassa. Kuormansidontaan jää kaipaamaan lenkkejä, samoin ruokakasseille koukkuja. Takatilassa on irrotettava led-valaisin, jota voi käyttää taskulamppuna.

Kun kaikki istuimet ovat käytössä, kapenee tavaratila tuntuvasti. Käytössä on alle neljännes viisipaikkaisen tavaratilasta. Keskimatkustajien jalkatilaan sijoitetut lokerot ovat nokkela idea irtotavaran kuljettamiseen.

Hiljaista matkaa

Carensin keulalle on valittavissa koeajetun 1,6-litraisen bensiinimoottorin vaihtoehtona 1,7-litrainen diesel kahtena eri tehoversiona. Tehokkaampaan (136 hv) dieseliin on tarjolla kuusiportainen automaattivaihteisto.

Pieni bensiinimoottori lupaa paperilla hyviä kulutuslukemia. Polttoaineen kulutus sekalaisessa ajossa oli 7,7 litraa sadalla. Moottoritienopeus vaikutti koeajossa eniten kulutusta nostavasti.

Käytännön ajossa pieni palveli melko moitteitta. Toki matkanteko on maltillista, mutta hyvällä liikennesilmällä ja käyttämällä reilusti korkeita kierroksia ohituksiakin voi tehdä. Alakierroksilla vääntö oli vaatimatonta. Kaasupolkimessa tuntui pieni porrasmainen vaste, joka vaivasi tarkempaa kaasun käyttöä.

Ylenpalttista pehmeyttä

Matkustaminen on miellyttävää. Kuljettajan paikalla ainoa isompi särö kuvaan tulee ohjauksesta. Vaikka sähköistä ohjaustehostinta on päivitetty, on ylenpalttisen pehmeyden tuntu yhä läsnä. Maantiellä suoraan ajaminen vaatii aktiivista ohjaamista.

Bensiiniversiona varustevaihtoehtoja on kaksi, LX ja EX. Ensin mainittu on viisipaikkainen, korkeammin varusteltu EX on varustettu seitsemällä istuimella. Jo perusvarusteluun kuuluvat esimerkiksi mäkilähtöavustin, pysäköintitutka, tuulilasin alareunan lämmitys ja led-päivävalot.

Koeajoautossa oli lisäksi noin 1 200 euron comfort pack -lisävarustepaketti, joka tuo muun muassa ajovalojen pesimet, kromireunukset ikkunoihin, valaisimet ulkopeilien alle ja lämmitettävät takaistuimet reunapaikoilla.

Teksti ja kuvat: Jari Kohonen