Koeajo: Lapsuuden sankarille – Opel Insignia GSi Sports Tourer 2.0 Turbo

Mainion Opel Insignian ja legendaarisen GSi-mallimerkinnän yhdistelmä kuulostaa hyvältä, mutta mukavan matka-auton muuttaminen raaseriksi ei käykään ihan noin vain. Hyvää: Tyyli, juuri niin kuin Insignia. Huonoa: Ei tarpeeksi eroa perusmalliin.

GSi-mallimerkinnän herättäminen Rüsselsheimin unesta on Opelille mielenkiintoinen veto. Historiaansa kierrättävien brändien aikakaudella on toki ymmärrettävää, että saksalaisvalmistaja tavoittelee hiukan perintönostalgiaa uudelle kipakalle malliversiolleen OPC-mallien jälkeen. Monelle GSi:n nostalgia liittyy yhtälailla lämpimästi muisteltavaan Kadettiin tai Astraan, mutta pitkämuistisemmille kirjainyhdistelmän parina saattaa esiintyä vaikkapa Manta.

Nyt GSi-logo on kaivettu naftaliinista, modernisoitu ja isketty mainion toisen sukupolven Insignian takaluukkuun. Mutta kantaako sama soittolista bändin comeback-kiertueella?

Rautalanka soi

Opel Insignia GSi:n uusi tuleminen kärsii heti alussa lievästä imago-ongelmasta, sillä kuumaksi versioksi tarkoitettu GSi ei nimittäin ole järin kuuma. Moottorivaihtoehtoina ovat perusmallistosta tutut 2,0-litrainen BiTurbo-dieselmoottori (210 hv, 480 Nm) ja 2,0-litrainen bensiiniturbo (260 hv, 400 Nm). Teholukemat ovat kelpoja ja koneet luonteeltaan nöyriä, mutta jo paria pykälää pienemmissä autoissa tehomallit ovat jo 300 hevosvoiman tuntumassa.

260 hevosvoiman bensiiniturbo on kuitenkin hyvä pari Insignian kanssa ja saa auton vihdoin tuntumaan kevyemmältä. Opelin lippulaiva keveni sukupolvenvaihdoksessa yli 100 kilogrammaa, joten suorituskyky on hyvällä tolalla jopa edellisen Insignian OPC-versioon verrattuna. Moottorilla on myös piileviä laulutaitoja, joita Opelin tehoinsinöörit olisivat voineet korostaa enemmänkin.

Kun vaihteistona on tuttu kahdeksanvaihteinen pehmeä automaatti ja jatkeena neliveto, voi miettiä, onko GSi jätetty pelkkien logojen varaan? Onneksi ei, sillä Twinster-nimeä kantava neliveto on peräisin GKN:n kynästä ja Focus RS:n tavoin se kykenee kohdistamaan voimaa kummallekin takarenkaalle tarpeen mukaan. Opelin mukaan järjestelmä lähes eliminoi “puuduttavan” aliohjautumisen.

Opel Insignia GSi on saanut uusia komponentteja myös pyöräntuentaan. Jousitus on jäykempi ja sitä on madallettu 10 mm. Kun vielä iskunvaimentimetkin ovat vaihtuneet jämäkämpiin, on syytä odottaa paljon. Jarruistakin vastaa nyt kukapa muu kuin Brembo vanteiden välistä pilkistävine jarrusatuloineen.

Yksikään näistä järjestelmistä ei olisi mitään ilman pitäviä renkaita. Opelin vastaus ovat 20-tuumaiset vanteet ja pitävät Michelin Pilot 4 Sportit, joita kokeiltiin Michelinin omalla testiradalla.

Syntetisaattori raikaa

Vielä rautaakin enemmän Opel on panostanut Insignia GSi:n ohjelmistoon. Automaattivaihteisto on saanut uuden ohjelmoinnin bensiinimoottorin yhteydessä. Säädettävä FlexRide-alusta on kalibroitu uudelleen jäykempää alustaa varten ja erikseen pitkiä matkoja varten suunniteltu Tour-ajotila on entistä hyödyllisempi. Myös sähköinen ohjaustehostus on saanut uutta koodia osakseen.

Ajonvakautukseen on lisätty Competition-tila, joka sallii suuremmat luistot ennen puuttumista. Märällä testiradalla Insignia vastustaakin aliohjautumista kohtuullisesti ja ajonvakautus sallii jopa pienet peräluistot. Driftaukseen nelivedon ja ajonvakautuksen yhdistelmää ei ole tarkoitettu, mutta ainakin liukkaalla on tarjolla pientä hupia.

Tuttu ja turvallinen

Maantiellä ja nopeassa ajossa Opel Insignia GSi on tuttu kaikille, jotka ovat viettäneet aikaa tavallisempien malliversioiden parissa. Suurilla nopeuksilla auto on hiukan sisariaan jämäkämpi. Sama hiukan jämäkämpi olemus vallitsee myös kaupunkiajossa ja töyssyjen kohtelussa, mutta epämukavaksi GSi:tä ei voi sanoa.

Valittavana on ajotilat Tour, normaali ja Sport, jotka vaikuttavat ohjauksen jäykkyyteen, iskunvaimennukseen, kaasuvasteeseen sekä vaihteiston toimintaan. Erot ovat kuitenkin maltillisia ja Insignia säilyttää leppoisan perusluonteensa. Puudutettu ohjaus ei tarjoa perusmalleja enempää tietoa tienpinnasta tai pidosta.

Onneksi malliversio on säilyttänyt myös Insignian käyttökelpoisuuden. Linjakkaassa Grand Sportissa tavaratilaa on 490 litraa ja farkkuversio Sports Tourerissa 560 litraa. Myöskään erinomaisiin takaistuimiin ei ole kajottu.

Raikkaalla ilmeellä

Kun suurimmat ahaa-elämykset eivät välity ohjauspyörän kautta, täytyy niitä etsiä auton ulkopuolelta. GSi-logojen lisäksi Insignian ilmettä on tuunattu uusilla helmoilla ja keulailmeellä sekä imagollisesti tuiki tärkeällä takaspoilerilla. Lopputulosta voi kuvailla hiljaisesti tyylikkääksi. Vivahteikkaampi Exclusive-värikartta ei näillä näkymin kuulu Suomen tuontiohjelmaan.

Matkustamossa erot ovat vieläkin pienempiä. Merkittävin ero ovat Opelin suunnittelemat sportti-istuimet, jotka ovat insinööritaitoa parhaimmillaan. Sähkösäädöt, lämmitys, tuuletus ovat mukana istuimessa, joka painaa vähemmän kuin esimerkiksi Corsa OPC:n käsisäätöinen istuin. Opelille tuttuun tyyliin myös urheilullisempi istuin on saanut saksalaisen AGR-ergonomiasertifikaatin.

Turhan varovainen paluu

Opel Insignia GSi on lopputuloksena hiukan turhauttava, sillä erinomaisen perus-Insignian jälkeen odotukset sporttisemmalle versiolle olivat korkealla. Nyt lukuisten ja taas lukuisten muutosten jälkeen lopputuloksena on auto, joka onnistuu olemaan lähes identtinen lähtökohtansa kanssa. Vakaa ja varma ovat hyviä ominaisuuksia Insignialle, mutta todelliseen kaksoiselämään kykenevää sporttifarkkua kannattaa etsiä muualta.

Opel Insignia GSi:n serkku Atlantin takana, Buick Regal GS, luottaa voimanlähteenä 3,6-litraiseen V6-moottoriin, joka vauhdittaa arkivankkuria 310 hevosvoiman turvin. Ehkä se olisi tuonut ikonisen mallimerkinnän paluuseen enemmän sitä jotain erityistä.

Seuraavan kerran GSi nähdään Corsan takaluukkuun istutettuna, mutta siitä kuullaan myöhemmin tänä vuonna.

Teksti ja kuvat: Aake Kinnunen