Koeajo: Mercedes-Benz Sprinter on luksusauto pakun kuorissa

Mercedes-Benz Sprinter sai uuden dieselmoottorin sekä automaattivaihteiston. Hyvää: kaikenpuoleinen ajomukavuus. Huonoa: suuret ulkomitat vaativat ennakointia.

Jos muutama vuosikymmen sitten olisi kirjoitettu, että iso pakettiauto tarjoaa edullisimman tien luksusluokan ajomukavuuteen, toimittaja olisi kärrätty saman tien hullujenhuoneelle. Tällaiseen johtopäätökseen on kuitenkin Mercedes-Benz Sprinter -ohjaamossa pakko päätyä.Sivistyneisyyttä lisää entisestään kaksilitrainen, OM654-koodilla tunnettu dieselmoottori, joka lisättiin Sprinteriin pikkuveli Viton vanavedessä, kuten valinnainen 9-vaihteinen automaattivaihteistokin. Aiemmin kone tavattiin tähtimerkin henkilöautoista.

Moottoripäivitys koskee aluksi takavetomalleja: etu- ja nelivetoisten vuoro on myöhemmin. Teholuokkia on kolme – 114, 150 ja koeajamamme 170 hv. Puolitoista desiä aiempaa pienemmän voimanlähteen kerrotaan alentavan kulutusta tuntuvasti.

S-sarjan kuljetuksiin

Suorituskyky on vähintään riittävää tasoa. Melua ei voimanlähteestä juuri synny täyskaasukiihdytyksessäkään, ja nykyään sallittu 120 km/h -moottotienopeus tuottaa lähinnä tuulen suhinaa. Suuntavakavuuden varmistaa ennestään tuttu sivutuuliavustin, eli ratilla ei juuri tarvitse puuskissakaan korjata suuntaa.

Jousitus on tyhjässäkin autossa ihmeellisen pehmeä, väliseinä ei tässä luokassa rajoita pitkittäissäätövaraa, ja istuimella viettää rasittumatta pitkänkin siivun. Matka-ajon kruunaa loistava näkyvyys eteen.

Automaattivaihteisto jatkaa samaa hienostunutta linjaa: vain ajoittaisia nykäyksiä tapahtuu esimerkiksi liikennevaloihin pysähdyttäessä.

Kevyt mutta silti iso

Kaupunkiajossa hämmentää eniten höyhenenkevyt hallinta – etenkin kun ottaa huomioon, että koeajoauton koriversio edusti miltei suurinta kaliiberia mitä B-ajokortilla saa ajaa.

Seitsenmetrisellä Sprinterillä ei nimittäin tuosta vain pysäköidä mihin tahansa pihaan, eli kuskin on tiedettävä minne mennä. Sivupeilit ovat yllättäen aika kompaktit, mutta kamera auttaa peruuttamaan esimerkiksi aitaan kiinni. Se onkin ensiarvoisen tärkeää, ettei auto hukkaa muista suunnista tilaa parkkipaikalla. Kameran näyttö, joka samalla hoitaa kojelaudan kosketusnäyön virkaa, on tosin pienehkö ja lisäksi varsin kaukana kuljettajasta.

Järeys sekä äijämäisyys siis loistavat Sprinterissä kaiken kaikkiaan poissaolollaan. Silti ratin takana täytyy muistaa, että ääritilannekäytös, pysähtymismatkat ja törmäysvoima ovat henkilöautoja vaarallisemmat, eli ennakointia tarvitaan, tuntui kuljetuksen jättiläinen miten henkilöautomaiselta tahansa.

Teksti ja kuvat: Jussi Saarinen