Koeajo: pienesti premiumia – Audi Q2

Audi Q2 on toistaiseksi vailla suoria kilpailijoita. Perusmallikin miellyttää monin tavoin. Hyvää: ajettavuus, näppäryys, tilat ulkomittoihin nähden. Huonoa: automaattivaihteiston viivyttely ja liian isojen vaihteiden käyttäminen.

Audi Q2 merkitsi Ingolstadtin valmistajalta rohkeaa pelinavausta pienten premium-katumaasturien luokkaan – jota ei itse asiassa ennen tätä autoa ollut lainkaan olemassa. Rakkaista kilpailijoista BMW:n X1 on selvästi suurempi, samoin Mercedes-Benzin GLA, ja Volvolta vastaavaa XC40-mallia vasta odotellaan.

Laajemmin ajateltuna vain Mini Countryman vastaa Audi Q2:n kokohaasteeseen, mutta vaikka tuo brittibrändi on BMW:n osanen, sitä ei helposti mielletä edellä mainittujen neljän suuren premium-kerhoon kuuluvaksi.

Näin ollen jos mieli tekee valioluokan maineella ratsastavaa city-SUVia, tässä se on – valinnan vaikeudeksi jää lähinnä kukkarolle ja mieltymyksille sopivin malliversio.

Käy kolmellakin

Kahden kalliimman mallin, Q2 1.4 TFSI S tronicin ja Q2 2.0 TDI quattro S tronicin koeajojen jälkeen oli aika tutustua malliston huokeimpaan päähän. Se tarkoittaa litraista kolmisylinteristä moottoria joko manuaali- tai kaksoiskytkinvaihteistolla. Koeajossamme oli jälkimmäinen.

Kuvetta joutuu tästä tuotteesta kaivamaan reilut 2 600 euroa vähemmän kuin hinnastossa seuraavasta bensamallista eli 1,4-litraisesta ja 150-hevosvoimaisesta. Riittääkö suorituskyky Suomessa ja pysyykö premium-tunnelma, siinä avainkysymykset artikkeliin.

Täyttä tasapainoa

Ihastelimme jo aiemmissa koeajoissa Q2:n tasapainoista luonnetta. Hinnat alkaen -versiossa tuo balanssi on vähintään yhtä hyvin mallillaan. Auto on Audiksi sopivasti mielikuvituksellisemman näköinen, näppärän kokoinen, ja silti riittävät taka- ja tavaratilat omaava.

Ja kun kokonaisuus on pääosin kunnossa, pientä purnattavaa löytyy helpommin.

Kajuutta kyllä kelpaa kuljettajalle, mutta niin kutsutun vakioistuimen reisituki ei ole pitkälle kropalle aivan huippuluokkaa. Eräisiin VW-konsernin istuimiin lisätty erillinen istuinosan korkeussäätö tekisi terää.

Q2-yksilöstä löytyi myös nykypäivänä harvinaistuva varuste, manuaali-ilmastointi. Sen käyttönupit ovat sirot ja valitettavasti myös symbolit pienet, joten lämmönjaon säätäminen vaatii tihrustamista. Ja käsikäyttöinen laitehan sitä säätämistä juuri tarvitseekin.

Jotta tunnelma ei menisi aivan negatiiviseksi, on painotettava, että muu ergonomia on aivan huipputasoa. Kun käyttöliittymän mutkat opettelee, hienon tuntuman välittäviä nappuloita on miellyttävää napsutella.

Ei ekoviritykselle

Mitä tulee niihin avainkysymyksiin, voimme suositella juuri 1.0 TFSI:tä kaikille, joille aivan äärimmäinen tehomässäily ei kuulu jokapäiväiseen ruokavalioon. Suorituskyky on vähintään vaivatonta, vaikka automaatti vähän viivytteleekin lähdöissä.

Ultra-lisänimi tarkoittaa Audi-kielellä tavallista pihimpää versiota, ja tätä on tavoiteltu myös vaihteiston ohjelmoinnilla. Kun edetään taajamassa tasakaasulla, laatikko pistää pesään toisinaan turhan isoja pykäliä, jolloin alkaa moottorin jyrinä. Automaatin D-asennosta tuleekin usein siirryttyä S:lle, ja tällöin vaihdekin vaihtuu järkevämmäksi.

Muuten kolmisylinterisyyttä on turha vierastaa. Maantiellä jyrinä muuttuu hurinaksi, ja sitäkin kuuluu vasta, kun konetta kierrättää kattoon saakka. Rengasmelu ei nouse näillä kumeilla häiritseväksi, ja mukavuuskin miellyttää kevyttä keinahtelua lukuun ottamatta.

Tanakka tapaus

Myös ajettavuus on tunnokasta ja suuntavakaata kaikissa olosuhteissa. Kaupungissa puolestaan nousee näppäryyden ohella esiin kaksi korimallin hyötyä – helppo kulku autoon sekä maavara, jonka ansiosta hidastetöyssyihin ei tarvitse juuri hidastella.

Hyvin suunnitellun ja tehdyn leima, kaikkiaan. Ihan tulee mieleen jo edesmennyt Skoda Yeti, se konsernin ensimmäinen kompakti katumaasturi. Aivan samoin Q2 yhdistää hienosti pienen ja ison auton edut, eikä se merkin valinta kerrankin aiheuta päänvaivaa.

Teksti ja kuvat: Jussi Saarinen

Lisätietoja: www.audi.fi/q2