Koeajo: pientä luksusta elämään

Vignale-huippuvarustelu jättää vielä tarpeen ruksia lisävarusteita. Hyvää: alusta, ohjaus, ajettavuus, istuma-asento, nopea lämpenemään. Huonoa: takatilat, tavaratila, törmäysvaroittimen puute, kulutus.

Siinä missä kilpailijat ovat luomassa kokonaisia uusia brändeja perusmalliensa yläpuolelle, Ford on tyytynyt lisäämään uuden ylellisemmän Vignale-varustetason malliston huipulle. Miksiköhän perinteikäs Ghia ei enää kelvannut? Isoimmista ja kalleimmista malleista aloitettu lanseeraus on edennyt pienimpään asti. Nyt on vuorossa Ford Fiesta Vignale.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Nahkalla ja kromilla kuorrutettu

Ulkoisesti Vignalen erottaa helposti rahvaanomaisemmista malleista ainakin keulasta. Kromilla koristeltu maski on polleampi ja puskurien muodot uudelleen veistellyt. Asian voi vahvistaa lokasuojien ja takaluukun Vignale-logoista.

Sisällä suurimman vaikutuksen tekee nahkaverhoilu. Vasta uusittuun kojelautaan on kajottu vain muutaman kiiltävän somistelistan verran. Näkymää hallitsee monitoimikosketusnäytöistä suurin, kahdeksantuumainen. Nappuloiden määrää on vähennetty edeltäjämallista, monia toimintoja on opeteltava käyttämään kosketusnäytön kautta.

Vignalen varustelun olettaisi olevan Fordin käyntikortti ja sisältävän kaiken merkin osaamisen. Yllättäen esimerkiksi aktiivinen vakionopeudensäädin, törmäysvaroitin ja automaattijarrutus pitää kuitenkin poimia lisävarustelistalta. Niiden olisi suonut kuuluvan kauppaan, huippumallin lisähinta myydyimpään Titaniumiin on sentään lähes kolmetuhatta euroa.

Kuljettajalle tehty

Teknisesti Vignale ei tuo mitään uutta Fiestaan. Eikä ole syytäkään, sillä Fiestan vahvuudet ajajan autona ovat läsnä jo halvimmasta versiosta alkaen.

Fiesta on yksi pikkuautojen parhaimmista ajettavuudeltaan. Ohjaus on tunnokas ja tarkka. Alusta pysyy tiukasti kiinni tien pinnassa, mutta silti jousitusmukavuus toimii niin mukulakivetyksellä kuin isoissa heitoissakin. Tämä pätee myös Vignalen 17-tuumaisilla matalaprofiilirenkailla. Vaikka Fiesta on näppärimmillään kaupungissa, se on mukava matkakumppani maantiellekin.

Kuskilla on muutenkin syytä tyytyväisyyteen. Istuin on tukevaksi muotoiltu, istuma-asento on luonteva ja ergonomiakin kohdallaan. Takamatkustajien asiat eivät ole yhtä hyvin, aikuiselle tilaa on niukasti niin pituus- kuin korkeussuunnassa. Useamman hengen kuormalla myös tavaratilan koko saattaa tulla vastaan.

Suurimman pettymyksen tuottaa palkittu ja kehuttu litrainen turboahdettu bensiinimoottori. Kolmisylinterisyys ei haittaa, käynti on värinätöntä ja vaimeaksi eristetty, reippaissa kiihdytyksissä karhea käyntiääni on oikeastaan aika sporttinen. Moottori lämpenee nopeasti.

Kuusivaihteinen automaattikin toimii pehmeästi, liikkuminen on vaivatonta. Mutta kahdeksan litran kulutus ei kuitenkaan ole nykyaikainen edes talvikelissä. Yksi pahimmista kilpailijoista, Seat Ibiza selvitti vastaavanlaisen testiajon kaksi litraa vähemmällä tammikuussa.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka

Lisätietoja: www.ford.fi/fiesta/vignale