Koeajo: Subaru Forester – vanhoilla vahvuuksilla

Subaru Forester etenee maastossa kilpailijoitaan paremmin, mutta muuten tuntuu juuttuneen samoihin uriinsa

Subaru Forester on yksi koko katumaasturiboomin aloittajista. Kuudes sukupolvi esiteltiin marraskuussa 2023 Los Angelesin autonäyttelyssä, nyt se on saapumassa Suomeen. Mitään mullistavaa uutta ei ole luvassa, kehitys on Subarun tapaan maltillista. Korkea olemus isoine ikkunoineen on tallella, vaikka pellit ovatkin menneet kokonaan uusiksi. Keula on entistä sulavampi, mutta muotoilun takia Subaruita ei ole ennenkään ostettu.

Merkillä on vakaa vanha kannattajakuntansa ilmeisesti juuri jatkuvuutensa, konstailemattomien perusratkaisujensa ja kestävyytensä ansiosta. Uusi kori on aiempaa jäykempi, joitakin millejä isompi ja silti kevyempi. Aito japanilainen on Japanissa suunniteltu ja rakennettu. Foresterin mallisto on suppea, voimalinja on aina nelivetoinen kaksilitrainen kevythybriditekniikalla ja varusteluvaihtoehtoja kolme, Adventure, Limited ja Touring. Ajoimme äveriäimmän nahkapenkeillä ja lasikatolla.

Käytännöllistä tilaa runsaasti

Forester on tilava auto, kuskin ei tarvitse tinkiä tiloistaan, taakse sopii helposti aikuisia jopa kolmekin leveän ja tasaisen istuimen ansiosta. Takaselkänojassa on lisäksi kallistusmahdollisuus, mutta suksiluukkua ei ole, joten hiihtoreissuille pääsee mukaan vain kolme. Tavaratila on kookas ja hattuhyllylle ja pikkuroinalle on tilaa pohjan alla. Matkustusmukavuuden täydentää isojen ikkunoiden tuoma valoisuus, miellyttävä jousitus ja vaimea äänitaso.

Kojelauta ja hallintalaitteet ovat perinteisinä helpot omaksua, mittarit ovat oikeilla viisareilla, nappuloita on paljon niin ratissa, kojelaudassa kuin vielä kosketusnäytön reunuksissakin. Lämmityslaitteen säädöt ja nelivedon ajotilojen valitsimet ovat keskinäytön laidoissa aina näkyvissä. Valikoiden selailu jäisi vähiin, jollei avustimien kanssa joutuisi kahnauksiin. Kaista- ja nopeusvaroitukset vielä sietää, mutta hysteerinen kuljettajan vireyden ja katseen valvonta ylittää ärsytyskynnyksen. Ajotietokoneen ruutua pitää vilkuilla todella nopeasti, muutoin tulee kehotus pitää katse tiessä ja juurikin ajotietokoneen näytön päälle peittäen etsimäsi tiedon useaksi sekunniksi. Myös ”pidä tauko” ja ”pysy hereillä” -hälytyksiä tulee usein ja jopa pari kilometriä lähdöstä.

Jatkuva neliveto

Subaru Foresterin voimalinja on vanha tuttu. Kaksilitrainen vapaastihengittävä bokseri- eli vastaiskumoottori (136 hv) pitkittäin nokalla ja sen jatkona symmetrinen jatkuva neliveto. Jo edellisessä korissa siihen lisättiin kevythybriditekniikka sähkömoottorilla (16 hv), tällöin markkinointinimeksi vaihdettiin e-Boxer. Nyt muutoksia ei ole katsottu tarvittavan, vaikkei se aivan kehityksen kärjessä ole..

Suorituskyky on vaatimaton, vaikka sähköapu avustaa alaväännön puutetta. Ahtamattoman moottorin huipputeho löytyy vasta korkeilta kierroksilta. Onneksi portaaton CVT-vaihteisto ei enää huudata moottoria turhaan vaan osaa pitää kierrokset oikealla alueella jopa aivan tuhannen kierroksen tuntumassa pintakaasulla.

Koeajolle osuneella talvikelillä vähempikin teho piisasi mainiosti. Luistonesto on melko salliva, reippaalla kaasulla perän saa vähän irtoamaan linjalta ilman että elektroniikka pätkii tehoja. Myös liikkeellelähdöt lumesta antavat pyörien ruopia yllättävän paljon ja nimenomaan kaikkien pyörien, jatkuvalla nelivedolla ei tarvitse odottaa voimanjaon mietiskelyä.

Laimean suorituskyvyn vastapainoksi olisi odottanut myös kulutuspuolen olevan maltillinen. Hybridisointi on kuitenkin kevyintä sorttia. Aivan kaasua hiplaamalla voi päästä joitakin satoja metrejä pelkällä sähköllä, rullatessakin moottori useimmiten käy, eikä moottori jaksa seisoa edes kokonaista punaisen valon sykliä liikennevaloissa. Ajotietokoneen laskurinkin mukaan 700 kilometrin testiajolla moottorin sammumisen ansiosta bensiiniä säästyi vain yksi litra! Niinpä kaupungissa ja moottoritiellä palaa 10 l/100km, vaikka kevyessä koeajossa selvisimme normikulutuksen mukaisella kahdeksalla litralla. Subarulla on jo yhteistyömalleja Toyotan kanssa, voisikohan hybridioppienkin hakemista harkita?