Koeajo: Triumph Scrambler 400X – hauskaa pienillä kuutioilla

Triumph Scrambler 400X on erinomainen pyörä aloittelijalle, mutta tarjoaa hauskaa myös kokeneelle kuskille.

Voiko 400-kuutioinen ja 40 hevosvoimaa tuottava moottoripyörä olla oikeasti hauska? Triumph osoittaa, ettei kaikessa ole kyse huipputehosta, väännöstä ja kuutiotilavuudesta. Scrambler 400X on paljon kuutioitaan suurempi tapaus.

Odotukset pienimoottoriselle scramblerille eivät olleet ennen koeajoa kovinkaan korkealla. Ennakkoon povasin pyörää aloitteljoile sopivaksi kuriositeetiksi, josta ei kokeneemmalle motoristille kerry kummallisia tarinoita jaettavaksi. Välillä on hyvä todistaa omat uskomuksensa vääriksi.

Scrambler 400X ei sisällä superlatiiveja. Kyseessä on kuitenkin täysikokoinen moottoripyörä, jonka tahdit tuottaa 400-kuutioinen ja yksisylinterinen voimanlähde. Huipputehoa on 40 hevosvoimaa ja vääntöä 37,5 Nm. Omina nuoruusvuosinani lähes samanlaisia tehoja irrotettiin 125-kuutioisista kaksitahtivehkeistä.

Voimaa Triumphissa ei ole liiaksi, minkä vuoksi jokainen hevosvoima pitää käyttää hyödyksi jokapäiväisessä ajossa. Kun Scramblerin keula kääntyy kohti moottoritietä, täytyy kaasukäden rystyset kääntää kohti perää voimalla. Kaasua annostellaan muodossa on-off, sillä kaikki muu on liian vähän.

Motarilla pyörä jaksaa kulkea liikennevirran mukana, mutta ei juuri enempää. Toisaalta tämän luokan moottoripyörällä ei muutenkaan tee mieli ajella autobahnilla. Kyseessä ei välttämättä ole myöskään maailman mukavin matkapyörä.

Hykerryttävän hauska soralla

Parhaimmillaan Scrambler 400X onkin kaupungissa, mutkateillä ja ennen kaikkea asfalttiviidakon ulkopuolella. Soralla Triumphista kuoriutuu hykerryttävän ketterä ja hauska kumppani, jonka potentiaalia ei heti uskoisi. Ensiasennuskumeina olevat Pirelli MT60:t toimivat hiekalla oikein hyvin.

Ilahduttavaa on myös se, että Scrambler 400X:stä saa kytkettyä pois luistoneston ja takapyörän ABS:n. Luistonestoa ei toki näillä tehoilla tarvitsisi muutenkaan, mutta sen poistaminen soralla on aivan ehdoton edellytys. Luistonesto ja ABS kun pilaavat ajon asfalttitien ulkopuolella väkisinkin.

Moottori on sorahommiin hieman ponneton, mutta oikeastaan juuri passeli. Vauhdit eivät kasva samalla tavalla kuin tonniluokassa, mikä on anteeksiantavaa. 400X:n kanssa ei tule tilanteita, joissa vauhtia on mutkaan tullessa 50 km/h liikaa. Ruutia on kuitenkin sen verran, että sora kyllä lentää takapyörästä iloisesti.

Triumphin alusta on muut ominaisuudet huomioiden hyvä. Sen kanssa voi huoletta mennä enduroreitille kokeileman rajoja, mutta suurempia ilmalentoja kannattaa harkita tarkkaan. Keula on 43 mm USD, joka tuntuu pyörään mukavan järeältä. Keulassa ei ole lainkaan säätöjä, ja takajousessakin ainoastaan esijännityksen säätö.

Joustoa on sekä keulassa että perässä 150 mm, ja kun tämä yhdistetään 19” eturenkaaseen, alkaa pyörässä olla mukavasti maavaraa. Alusta on juuri ja juuri riittävä, sillä tässä tapauksessa kuskin elopaino nousee sadan kilon tuhdimmalle puolelle.

Tuntuu täysikokoiselta, ja onkin

Scrambler 400X tuntuu monessa suhteessa aivan täysikokoiselle pyörälle. Ja sitä se on rungoltaan ja alustaltaan. Moottori saattaa herättä monessa epäilyksiä, ja rehellisyyden nimissä on todettava, että kyllä hevosvoimien ja kuutioiden tuplaaminen olisi toki monessa tilanteessa paikallaan. Mutta se veisi pyörästä myös paljon pois.

Yksi ylivertainen ominaisuus oli lähellä jäädä mainitsematta: hinta. Nelisatanen Scrambler maksaa alle 8000 euroa, mikä on suorastaan pilahalpa hinta. Siihen verrattuna yksityiskohdat ja viimeistely ovat huippuluokkaa.

Vastaavalla hinnalla kilpailua ei käytännössä ole. Lähin vertailukohde on Husqvarna Svartpilen 401, mutta Husse on tyyliltään hyvin erilainen. Toki se tuo peliin hieman enemmän elektroniikkaa kuin brittiläinen kilpakumppani.

Triumphin pikku-Scrambler edustaa moottoripyöräilyä aidoimmillaan. Moottori, ohjaustanko ja kaksi rengasta ovat kosenpti, joka takaa yksinkertaisimmillaankin mahdollisuuden hauskanpitoon. Muuta ei oikeastaan tarvita.