Koeajo: tyylitaidon raskassarjalainen – Mini Cooper 5-ov. Experience

Mini Cooper on huippuvedossa – tosin lähinnä tyylillisesti. Hyvää: tyyli, terävä ohjaus. Huonoa: tunnoton ja raskas ohjaus, takaovien turhuus.

BMW:n brittimerkki on nyt jo kolmannen mallisukupolvensa faceliftissä. Matkan varrella malliversioita on toki tullut lisää. Takaovilla varustettu Mini on malliston perinteisemmästä päästä. Pieni pituusero ja ovet eivät sinänsä sotke trendikästä olemusta.

Lisäovien tarpeellisuus on tosin kyseenalaista, sillä takaistuimet soveltuvat edelleen lähinnä tavaroiden kuljettamiseen. Tavaratila on kohtuulliset 278 litraa.

Tyylillisesti Mini on huippuvedossa, kiitos määrätietoisen linjan. Nyt virkistetty mallipolvi on tyyliltään ehkä ehein Mini tähän mennessä. Mittasuhteet, yksityiskohdat ja värit ovat harmonisessa paketissa. Facelistissä Minin logo on saanut yksinkertaisemman ilmeen. Brittilippua muistuttavat uudet takavalot tuntuivat ensi alkuun turhan rohkeilta, mutta vapaamuotoisessa gallupissa ne saivat vain positiivisia reaktioita.

Sivuvilkkujen tylsät muovipaneelit ovat muistutus Mini Yours Customised -personointiohjelmasta, josta voi tilata hauskemman vaihtoehdon helposti vaihdettavana 3D-tulosteena.

Eikä Minin harkittu tyylittely jää vain ulkopuolelle. Tuttu muotokieli on säilynyt, joten kojelaudan keskelle on sijoitettu entisen nopeusmittarin sijaan värikkäämpi 6,5-tuumainen versio BMW:n iDrive-järjestelmästä. Minissä käytetyt muovilaadut ovat premium-tuotteeksi poikkeuksellisen kovia. Mukitelineet ovat turhan pienet reilumpien älypuhelinten säilyttämiseen lataamisen aikana. Kyynärtuki tuntuu olevan jälkiajatus, joka ei sovi perinteisen käsijarrun kanssa samaan autoon. Miksei automaattivaihteisessa ole jo sähköinen käsijarru?

Kattava ja värikäs sisävalaistus pääsee oikeuksiinsa erityisesti apukuljettajan edessä olevan paneelin ansiosta, joka kuuluu jälleen personoitaviin 3D-tulosteisiin. Perusversiona on väreissä säkenöivä brittilippu, joka on jälleen mainio yksityiskohta. Toivottavasti Minillä ollaan kuitenkin tarkkana, sillä pian kaikki brittiläisyyden korostaminen menee ohi jo kuningatar Elizabethistä.

Rivakampi Cooper

1,5-litrainen kolmisylinterinen ahdettu bensiinimoottori tuottaa 136 hevosvoimaa ja 220 newtonmetriä. Vihdoinkin jo tavallisempi Cooper-malliversio on minimäisen ripeä. Vauhti korostuu uuden seitsemänvaihteisen Steptronic-automaatin kanssa. Vaihteisto kärsii monien kaksoiskytkinvaihteistojen tutuista ongelmista, joten liikkeellelähdöt ja vaihtamiset hitaahkossa ajossa hämmentävät.

Alustan perusvire on tuttuun tapaan melko kova, osittain jo lyhyistä joustovaroistakin johtuen. Matalalla autolla ei siis kannata lähestyä kuoppia ja töyssyjä kovin vauhdikkaasti. Toisaalta jousituksen jämäkkyys tarkoittaa, että Mini pystyy hyödyntämään nopeaa ohjaustaan.

Varsinainen ohjaustunto on vuosien varrella varissut kokonaan aiemmin niin terävästä etuvedosta, tiedon välittyessä lähinnä auton lattian kautta. Onneksi ohjaus on sentään nopea – jos ohjauspyörää jaksaa kääntää. Poikkeuksellisen jäykkä ohjaustehostus tekee pienestä kaupunkiautosta suorastaan raskaan ajettavan. Jäykkyyteen nähden myös ohjauksen palautus on yllättävän laiskaa.

Teksti ja kuvat: Aake Kinnunen

Lisätietoja: www.mini.fi/mini-5-ovinen