Koeajo: uutta moottorimatikkaa – Fiat 500X

Päivitetty Fiat 500X kätkee tuoreen kolmisylinterisen koneen uusien retrovalojen taakse. Hyvää: moottorin ominaisuudet ja käyntiääni, sujuva vaihteensiirto, ohjaamon selkeys. Huonoa: paikoin heppoinen laatuvaikutelma.

Fiat 500X, pikkukatumaasturiluokan pyöriäinen, saapui tekniseen kasvojenkohennusikään. Sanapari pitää sisällään paitsi hillittyjä kosmeettisia muutoksia, myös uudet bensiinimoottorit.

Alun perin vuonna 2014 esitellyn 500X:n ulkoiset muutokset ovat pienimmät mahdolliset. Lähinnä erottuvat led-huomiovalot edessä sekä uudistuneet takavalot, nekin led-malliset, sisältäen hauskan korin värisen keskiosan pikkuveli ja tyyliesikuva Fiat 500:n malliin.

Koeajoautossa oli lisävarusteena vielä valopaketti, joka sisältää ohjaamon tunnelmavalaistuksen ohella kaksois-led-ajovalot eteen.

Kaksi iskutilavuutta

Konepellin alla piilee se merkittävin uutinen. 500X saa valmistajan mukaan kunnian olla ensimmäinen Fiat, joka saa nauttia uuden FireFly-moottoriperheen hedelmistä. Samainen moottoriuudistushan toteutettiin hiljattain myös sisarmalli Jeep Renegadeen.

Uutuusvoimanlähteen yhden sylinterin koko on asemoitu 0,33 litraan; kertotaululla tästä saadaan nyt koeajettu yksilitrainen kolmipyttyinen (120 hv ja 190 Nm) sekä 1,3-litrainen nelikko (150 hv ja 270 Nm). Molemmat bensakoneet ovat luonnollisesti ahdettuja.

Ensin mainittua saa ainoastaan kuusivaihteisen manuaalilaatikon kera, jälkimmäinen on tarjolla vain kuusipykäläisen kaksoiskytkinautomaatin kanssa.

Kun vielä mainitaan, että molemmat ovat etuvetoisia, kaksi versiota käsittävä meikäläinen 500X-mallisto onkin sillä lueteltu. Kalliimpi malli kustantaa tasan kolme tuhatta euroa tätä edullisempaa enemmän.

Selkeän muovinen

Uudistus on ulottunut kojelautaankin, joka ei pikasilmäyksellä juuri eroa vanhasta. Tarkemmin katsellessa huomaa aiempaa selkeämmät mittariston graafiikat sekä uudelleen muotoillun ohjauspyörän.

Kaikki on kutakuinkin oikeilla paikoillaan ja toimii simppelisti, mutta paikka paikoin muovilaadut ovat jopa auton hintaluokka huomioon ottaen halvan oloisia. Varsinkin vilkkuviiksi on heppoinen käyttää, ja suuntamerkkiä annettaessa kaukovalot vilkahtavat herkästi. Sivuhuomiona kirjasimme myös erittäin voimakkaan vilkun merkkiäänen – ei sinänsä moite vaan ominaisuus.

Parasta on yhtä kaikki helposti lähestyttävyys sekä se, ettei toimintoja tarvitse juuri kaivella valikkojen viidakosta.

Ajoasento mittasuhteineen muodostuu ryhdikkään hyväksi. Istuimen mieto muotoilu ei tällaisessa citykärryssä niin haittaa, mutta kivikova pääntuki jää painamaan nojaajan mieltä.

500X:n tilankäyttö on luonnollisesti ennallaan. Takapenkillä on auton pituudesta johtuen niukahkosti tilaa, tavaratila puolestaan on suhteessa selvästi käyttökelpoisempi.

Hieno moottori

Uuden moottorin ominaisuudet ovat yllättävänkin hyvät. Veto on pontevaa heti tyhjäkäynniltä lähtien, polkimien tuntuma jättää hyppybensalähdöt muiden autojen huoleksi, eikä häiritseviä jyrinöitä tai karkeaa käyntiäkään esiinny.

Kolmipyttyisten tapaan kierroslukumittarin seuraaminen on silti suotavaa, sillä hiljaisen käyntiäänen johdosta pesässä saattaa olla hyvinkin pieni vaihde, mitä kuski ei huomaa.

Suorituskyky riittää mainiosti kaikkiin arkielämän tilanteisiin, ja vähän ylikin. Ja vaikka vaihtamistarve on kaikkiaan vähäinen, erittäin sujuva, joskin pitkäliikkeinen vaihteensiirto tekee pykälien hämmentämisestäkin helppoa.

Muutenkin 500X on hyvin vaivaton ajettava. Ohjaus ei ole maailman tunnokkain eikä keskitykseltään luonnollinen, mutta italialaista eloisuutta ja nopeaa reagointia siitä kyllä löytyy. Ketteryys ei 500X:n hyveisiin kuulu, mikä saa aikaan ylimääräisiä peruutteluja.

Laatuvaikutelmasta vielä: mukulakivetyksellä ja hidastetöyssyissä alustan äänet ovat hyvin vaimeat, eli sisäinen laadun leima on sittenkin Fiatilla hallussa.

Oikeaan osunut

Tällaisenaan 500X kantaa varmasti hyvin aina mallin elinkaaren loppuun asti. Hyvät uudistukset kun keskittyvät oikeasti auton käytettävyyden parantamiseen, eivät turhanpäiväisten koristeiden lisäämiseen.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus