Koeajo: Volvo S60 – jäähyväiset Göteborgin sedanille, ainakin toistaiseksi

Porrasperäinen Volvo S60, yhdessä isoveljensä S90-sedanin kanssa, poistui uusien autojen myymälöistä mallivuoden 2024 myötä. Vuodenvaihteessa olikin sitten vihoviimeisen koeajomme julkaisun aika.

Kuten jo viime kesänä uutisoimme, Volvon S60-porrasperän myyntiä Euroopassa ei enää jatketa mallivuoden 2025 osalta. Joulukuussa 2024 auto esiintyi vielä maahantuojan hinnastossa, mutta isoveli S90 oli sieltä jo poistettu. Sen sijaan näitä vastaavat V60- ja V90-farmarit, jotka tunnetusti ovat perää lukuun ottamatta miltei identtisiä autoja, jatkavat mallistossa ainakin toistaiseksi.

Jälkimmäisestä on tosin tullut myyntiin jo Classic-varusteversio; tuo ikoninen merkintähän on jo 1990-luvulta alkaen jaettu sille Volvon mallisarjalle, joka on seuraavana poistumisvuorossa. S60-porrasperälle ei tuota Classic-nimeä myönnetty, vaan viimeiset versiot kantoivat nimiä Plus Bright, Ultimate Bright, Plus Dark – ja kuten koeajoautossamme, Ultimate Dark.

Nämä kaikki ovat nelivetoisia T8-lataushybridejä: mallisarjan alkuvaiheessa mukana olleet T4- ja T5-perusbensaversiot putsattiin paletista jo aiemmin. Dieselinähän tätä vuonna 2018 esiteltyä viimeisen polven S60-mallia ei koskaan valmistettukaan.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tähystelyä Amazon-hengessä

Ihan lyhyestä jatkumosta Volvon porrasperämallien historiassa ei ole kyse, sillä se juontaa juurensa peräti 68 vuoden taakse. Vuonna 1956 esitelty 120-sarjan Volvo, joka tunnettiin Pohjoismaissa Amazon-nimellä, oli nimittäin ensimmäinen varsinainen sedan-korinen ruotsalaistehtaan tuote erinäköisten kantikkaiden ja palloperäisten mallien jälkeen.

Amazon tulee hauskasti mieleen myös viimeisimpään S60-malliin istuttaessa, sillä ajoasento on henkilöautoksikin erittäin matala: kuljettajalle tulee jopa fiilis, että hän joutuu hieman kurkottamaan ohjauspyörän ylitse.

Yhtymäkohta syntyy historiasta, sillä nimenomaan Amazon oli auto, josta ei nähnyt juuri mitään ulos – korkean vyötärölinjan, matalan tuulilasin ja erittäin alas sijoitetun istuimen yhdistelmä toi valtavan suuren ohjauspyörän miltei pitkän kuskin silmien tasolle. Puhun kokemuksesta, sillä olen vuosien saatossa päässyt koeajamaan kahtakin tuollaista legendaarista autoa.

Lyhyemmillä Amazon-kuskeilla oli kuulemma vielä hankalampaa: he joutuivat tähtäilemään liikennettä pahimmillaan ratin kehän ja kojelaudan välistä, eikä takamuksen alle sujautettu ylimääräinen tyyny ollut lainkaan tarpeeton varuste...

Aivan tällaisia näkyvyysongelmia ei modernissa S60-mallissa tietenkään ole, mutta fiilis on useimpiin korkeisiin nykyautoihin verrattuna hyvin urheilullinen. Viimeisen vuosikymmenen Volvo-muodin mukainen kovahko sportti-istuin vain alleviivaa tätä vaikutelmaa. Kaikkiaan ajoasennon saa säädettyä moitteettomaksi.

Kova ja kovakulkuinen

Lisää menevyyttä tulee tietysti voimalinjasta korkeine 335 kilowatin (455 hv) yhteistehoineen. Sähköautoihin verrattuna kiihdytykset eivät tietenkään ole yhtä äänettömiä, mutta polttomoottori pitää varsin maltillista melua, ja kulkupuolta riittääkin enemmän kuin tarpeeksi.

Alusta on viritetty samalle taajuudelle suorituskyvyn kanssa, sillä meno on vähintäänkin jämäkkää ja eräissä tilanteissa selkeästi epämukavaakin. Myös rengasmelua syntyy alla pyörivistä 235/40 R19 -kiekoista melkoisesti.

Toisaalta taas suuri, yli kahden tonnin omamassa torppaa ajatukset kaikkein vauhdikkaimmasta ajosta, eikä ohjauskaan tarjoa siihen puuhaan tarpeeksi tuntoa. Mutta arkiajoon S60 on monelle näillä eväillä varmasti herkullinen laite.

Kokeilimme kesäkelillä tekemässämme koeajossa myös suurehkon ajoakun riittävyyttä: vaikka emme lähteneet liikkeelle aivan täydellä latauksella, saavutimme mukavan 75 kilometrin sähköisen toimintamatkan – ajosta noin 50 kilometriä tapahtui 80 km/h ja loput 100 sekä 120 km/h -nopeuksilla.

Volvosta ei voi puhua mainitsematta ergonomiaa, ja uuden EX30-sähkömallin ongelmien myötä asia on tänä päivänä vieläkin akuutimpi. Kojelaudaltaan S60 edustaa vuonna 2014 esitellyn XC90-katumaasturin linjaa, missä pientä osaa toiminnoista käytetään perinteisten nappuloiden ja loppuja selkeän kosketusnäytön kautta. Pitääkin edelleen ihmetellä, että kun Volvo osui tällä näytöllään kymmenen vuotta sitten hienosti maaliin, miksi aivan kaikki piti EX30-mallissa pistää uusiksi?

Jos S60-ohjaamoa pitää jostain moittia, niin se on pikkutavaroiden säilytystilojen puute. Lataushybridin akku on sijoitettu osittain etuistuinten väliin, joten keskikyynärnojan alla oleva lokero on lituska, eikä keskikonsolissakaan tilaa ole juuri kahta mukitelinettä enempää.

Samaa henkeä sisarmerkiltä

Näin makean näköisen – ja tavaratilaltaan monelle sopivan kokoisen – auton poistuminen ilman suoraa seuraajamallia on tietenkin vähän haikea hetki. Volvolta on toki tuloillaan porrasperämallin sähköversio, mutta ennakkotietojen mukaan tämä ES90-malli on jo tuntuvasti suurempi ja painavampi auto. Kompaktimmasta, S60:n kokoisesta sähkösedanista ei sen sijaan ole hiiskuttu, mutta ainakaan teknisesti tämä ei olisi mahdoton rasti, sen on esimerkiksi BMW omalla i4-mallillaan osoittanut. Tällä hetkellä samaa tunnelmaa voikin etsiä lähinnä Volvon sisarmerkki Polestarin malleista.