Koeajo: Volvo XC90 T8 – vanhojentanssien kuningatar

Volvo XC90 osoittaa, että aikaansa edellä olevan mallin elinikä on pitkä. Kymmenen vuotta ei juuri näy. Hyvää: ajomukavuus, muotoilu, sisätilat Huonoa: kulutus

Volvon isoin katumaasturimalli täytti juuri kymmenen vuotta. Se on pitkä aika automallille, sillä usein sykli on noin puolet tuosta. XC90 on taistellut ikää vastaan ja selviytynyt väsytystaistelussa selkeänä voittajana.

Nykyinen XC90 saateltiin markkinoille isoin elkein vuonna 2014. Kiinalaistuneen ruotsalaismerkin lippulaiva lanseerattiin kasvonaan kohufutari Zlatan Ibrahimovic. Volvo osoitti, että tähtäimenä oli maailmanvalloitus. Tuote ja kampanja vakuuttivat, ja XC90 kävi kaupaksi vauhdilla. Ja ilmeisesti käy edelleen, sillä uudistuksella ei olla pidetty kiirettä.

Volvon vahvuudet ovat ajo-ominaisuuksissa, jotka hakevat monella tapaa vertaistaan. Auto on iso ja eleetön matkakumppani, jonka ohjaimissa voi tuntea ajavansa malliston kärkituotteella. Alusta suodattaa tien epätasaisuudet tehokkaasti.

Mukavuudella on kääntöpuolensa, sillä paikoin Volvon ohjauspyörän välityksellä on vaikea tunnistaa mitä pyörien alla tapahtuu. Kun ohjaus on voimakkaasti tehostettu, ei liukkaalla kelillä pidon irtoamista huomaa ennen kuin se on menetetty tyystin. Kaikkea ei voi siis saada, mutta Volvo XC90 on auto, joka on markkinoiden oivallisin peli matkustaa perheen kanssa Lapin laskettelureissulle. Eli boksi katolle ja kärsä kohti pohjoista.

Pieniä parannuksia peruskokoonpanoon

Volvo on pitänyt perusrakenteensa kymmenen vuoden ajan likipitäen samana. XC90:n ulkonäkö ja sisusta ovat ennallaan. Päivityksiäkin on toki vuosikymmenessä tullut, mutta ne koskevat pääosin moottori- ja sähkötekniikkaa.

Kun malli ilmestyi vuonna 2014, oli mielenkiintoisin versio ladattava hybridi T8. Kiinnostavimman mallin suhteen tilanne ei ole muuttunut, mutta itse voimanlähde on päivittynyt kymmenen vuoden takaisesta. Itselleni T8 oli ensimmäinen tehokas pistokehybridi, kuten malleja tuohon aikaa leikkisästi kutsuttiin. Tehokkaiden sähköautojen puuttuessa markkinoilta T8 oli markkinoiden rajuin tehopaketti. Eikä sen tenho ole vieläkään kadonnut.

Koeajetun auton koko mallinimi on helppo painaa muistiin: Volvo XC90 T8 Recharge Long Range High Performance Ultimate Dark. T8:n voimalinja koostuu kaksilitraisesta bensaturbosta ja sähkömoottorista, joiden yhteisteho on 455 hv ja 709 Nm. Jos moiset lukemat laitettaisiin pienempään autoon, voitaisiin puhua superautomaisesta kiihtyvyydestä mutta ison SUV:n kohdalla joudutaan tyytymään 5,4 sekunnin rypistykseen nollasta sataan.

Long Range -mallin akku on 18,8 kW, mikä tarkoittaa WLTP:n mukaista toimintamatkaa 68 kilometriä. Se ei ole markkinoiden paras, sillä saksalaisten Premium-laivojen vertailuluvut huitelevat sadan kilometrin tuolla puolen. Niiden mallit ovat Volvoa selvästi uudempia, ja akkupaketit merkittävästi suurempia. Esimerkiksi BMW X5:n hybridiakku tarjoaa 25,7 kWh energiaa.

Volvon latausnopeus ei sekään yllä piikkipaikalle, sillä akkua voi latailla maksimissaan 6,4 kW nopeudella. Akun saaminen täyteen ottaa aikaa vähintään kolme tuntia. Tämä tarkoittaa sitä, että sähköistä ajoa ei voi hyödyntää kovin merkittävästi pidemmillä ajomatkoilla. Reissun päällä ruokatauon aikana akkuun saa parikymmentä kilometriä, mikä on kokonaisuuden kannalta merkityksetöntä.

Työmatka- ja kaupunkiajossa sähköllä saa pienennettyä polttoainelaskua merkittävästi, sillä lähes 70 kilometrin kesäkelin toimintamatkalla pärjää jo pitkälle. Talvella sähköinen toimintamatka on selkeästi pienempi, sillä iso auto vaatii lämmitysenergiaa. Kun Volvon starttaa pakkaskelillä ja lämmittää pelkällä sähköllä, on akkupaketin eväät äkkiä nautittu.

Kulutus tyhjällä akulla reipasta

Ilman lataamista Volvon kulutus on reipasta. Keskikulutus maantiellä on tyhjällä akulla kymmenen litran tuntumassa. Suksiboksi katolla kulutus on vieläkin rumempaa, ja koeajolle sattui pääosin laatikko katolla –henkistä ajelua talvilomamatkalla. Tuolloin kulutus kipusi helposti 12 litran tuntumaan. Toisaalta vastaavia lukuja tehtailevat muutkin järkäle-luokan SUV:t.

Mutta Volvon avut ovat silti kiistattomat. Vaikka malli on iäkäs, se muotoilu miellyttää edelleen silmää. Ajettavuus kestää vertailun tuoreempiin markkinoilla oleviin automalleihin, ja sisätilat ovat hulppeat. Ison auton sisään mahtuu seitsemän istuinta, ja tavaratila on kohtuullinen jopa silloin kun kaikki jakkarat ovat yläasennossa.

Perheen lomamatkalla penkkijärjestystä voi muunnella vaikkapa niin, että käytössä on kuusi istuinta, jolloin tavaratila on edelleen olemassa, mutta keskimmäisellä rivillä ei tarvitse istuttaa kolmea kyytiläistä olkapäät yhteen kolisemassa. Perhesopu säilyy tällaisessa tilanteessa paremmin

Muutamista seikoista mallin iän huomaa. Yksi tällaisista on tietoviihdenäyttö. Se oli vuonna 2014 uusinta uutta, mutta näin vuosikymmen myöhemmin näyttö vaikuttaa lähinnä hellyttävältä. Näytöt ovat ottaneet huikeita harppauksia muutamassa vuodessa. Toinen on ajoakun latausnopeus, sillä tätä nykyä XC90:n luokassa pikalataus alkaa olla peruskauraa, ainakin lisävarusteena.

Pientä narinaa voi esittää myös hinnoittelusta, sillä retro-Volvo maksaa melkein 100 000 euroa. Jos sitä vertaa XC60:n kolmanneksen halvempaan hintaan, tuntuu ison XC:n hinta jyrkältä. Toisaalta tilanteeseen pätee vanha Premium-autojen viisaus: "jos pitää kysyä hintaa, se ei ole sinua varten".

Teksti ja kuvat: Tuomas Rajala