Koeajo: perheauto Škoda Rapid

Sisäisesti uusiutunut perheauto. Hyvää: runsaat tilat, puhdikas moottori, runsas varustelu. Huonoa: rengasmelu, etuistuimen muotoilu.

Škodan mallistossa Škoda Rapid on jäänyt väliinputoajaksi huippusuositun Octavian ja näppärän Fabian puristuksessa. Octavian kasvettua ulos perusperheauton roolistaan kooltaan, varustelultaan ja hinnaltaankin, Rapidille luulisi olevan kysyntää tilavana ja edullisena järkiautona.

Rapidin kaksi korimallia oudoksuttaa, sillä molemmat ovat viisiovisia luukkuperiä. Pidemmässä perusmallissa on takaluukussa pieni porras ja lyhyemmässä pysty takaluukku. Molemmissa on takapenkillä mukavasti tilaa aikuisellekin. Suurin ero on tavaratilan koossa, pienemmässä Spacebackissä kontti on suuri ja perusmallissa valtava.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Lisää varusteita

Parivuotiasta Rapidia on nyt uudistettu kevyesti. Ainoa ulkoinen muutos on sivuvilkkujen siirto sivupeileihin.

Kalleimmissa malleissa päiväajovalot on vaihdettu ledeihin. Ohjaamossa parannuksia on enemmän. Mittaristo, ratti ja keskikonsoli ovat saaneet uuden ilmeen, mutta kojelaudan peruslinjat ovat ennallaan.

Varustelutasoja on kohotettu lisäämällä vakiovarustelua ja esittelemällä uusia lisävarusteita. Kallein Elegance korvautuu Style-tasolla ja perustasona jatkaa askeettinen Active. Myydyimmäksi osoittautunee keskimmäinen Ambition, jossa kahdentuhannen euron lisäpanostuksella saa pitkän listan mukavuusherkkuja ja elektronisia turvavarusteita.

Uusi pohjalevy

Vaikka uuden Rapidin erottaa vanhasta vain paatunein autontunnistaja, muutoksia on kuoren alla sitäkin enemmän. Uusien varusteiden lisääminen on edellyttänyt tuoreemman sukupolven perusrakenteeseen siirtymistä.

Ajo-ominaisuudet ovat kohentuneet jousituksen ja ohjauksen osalta. Jousitusmukavuuteen ja rengasmelun eristykseen olisi voinut paneutua enemmänkin.

Moottorit 1.2 TSI, 1.4 TSI, 1.4 TDI ja 1.6 TDI kuulostavat tutuilta, mutta niissäkin muutokset ovat merkittäviä Euro6-päästönormien täyttämiseksi. Tehoja on viilattu ylöspäin ja kulutuksia alaspäin.

Koeajettavana on 90-hevosvoimainen perusbensiinimoottori seitsenvaihteisella kaksoiskytkinautomaatilla. Se kuulostaa alamittaiselta, mutta yllättää pirteällä suorituskyvyllään ja maltillisella bensanhimollaan. Se on lisäksi täpärästi C-segmentin halvin automaattivaihteinen vaihtoehto.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka