Maistiainen: Opel Adam Rocks S – ylemmäs ja taas alemmas

Trendikäs ulkomuoto ei välttämättä tarkoita pinnallista luonnetta.

Kuulostaako nurinkuriselta? Opel loi ensin muodikkaan kaupunkiauton Adamin. Sitten siitä muokattiin maasturimaisempi Adam Rocks. Ja tämän jälkeen tuo korkeampi malli sai sporttiversion, joka kantaa nimeä Adam Rocks S. Todellinen tuplacrossover siis.

Adam ei ole tylsän näköinen laite edes perusasussaan, ja kirjain S tuo Rocks-versioon mm. 17- tai 18-tuumaiset pyörät, jälkimmäiset lisävarusteena, sekä katon perälle ison spoilerin. Alusta on 15 mm vakiota matalampi. Kankainen kattolevy liukuu auki paljastaen taivaan, kuten perus-Rocksissakin.

Koeajo osoitti, että Adam Rocks S venyy paljon muuhunkin käyttöön kuin hidastetöyssyjen ahmimiseen, kunhan kuljetettavaa ei ole paljon. Auton pituudesta valtaosa on varattu etupenkkiläisten käyttöön, joten kahden hengen olo koeajoauton lisävarusteisilla Recaro-istuimilla on oikein hyvä.

Takana taas – noh, tiloista kertoo jotain se, että jo keskimittainen joutuu säätämään etuistuimen miltei takapenkkiin kiinni. Se toimiikin parhaiten tavaratilana, sillä itse kontti käy pieneksi jo vähän pidemmäksi venyneellä shoppailureissulla.

Tien päällä Rocks S:stä kuoriutuu lisää syvällisiä ominaisuuksia. Ohjaus on melko miedosti tehostettu ja tarjoaa suorastaan hyvän tunnon. Kolikon toisella puolella on vetely, jota esiintyy uraisella tiellä niin kiihdytyksissä, tasaisella nopeudella kuin jarrutuksissakin.

1,4-litrainen bensaturbo vetää täyteläisesti jo tyhjäkäynniltä lähtien (mistä osakiitos lyhyille välityksille), ja murisee juuri asiaan kuuluvalla muttei liian kovalla volyymilla. Kun leveiden kesärenkaidenkin aiheuttama melu on yllättävän alhainen, Rocks S:llä voi taittaa ihan matkaakin.

Oikeastaan ainoa asia mikä häiritsee ajomukavuutta, on tasaisellakin tiellä tuntuva jousituksen jatkuva nypytys. Se ei yllättänyt, moni hyvä asia Adam Rocks S:ssä kylläkin. Hintaa autolle kertyy vajaat 24 000 euroa eli kolmisen tonnia enemmän kuin litraisella bensakoneella varustetulle perus-Rocksille.

Teksti: Jussi Saarinen, kuva: Lauri Ahtiainen