Koeajo: Mercedes-Benz S 500

Pitkä ja pihi. Ylellinen ja äänetön. Tyyris ja taloudellinen. Voimakas ja järkevä. Hyvää: kulutus, äänettömyys, viimeistely, voima, turvajärjestelmät. Huonoa: sähköajon lyhyys, kömpelyys kaupunkiajossa, hinta, niukka tavaratila.

Mercedes-Benzin ässä-sarjalaisen, Mercedes-Benz S 500, ladattava hybridi on kimppu äkkiseltään ristiriitaisilta kuulostavia ominaisuuksia.

Väkevä V6-moottori kiidättää kookkaan luksusvaunun tarvittaessa 5,2 sekunnissa nollasta sadan kilometrin vauhtiin, tarjoaahan yksin polttomoottori käyttöön 333 hevosvoimaa (245 kW) kahden turboahtimen ryydittämänä.

Sitkeyttä on riittävästi, sillä 480 newtonmetrin vääntö on käytössä laajalla kierrosalueella.

Kun talkoisiin tulee mukaan 116 hevosvoiman sähkömoottori, suo hybridijärjestelmä laskennallisesti yhteensä 442 hevosvoiman tehon ja 650 newtonmetrin väännön.

Arvot takaavat peräti urheilullisia kykyjä yli 2 200 kilon painoiselle johtotähdelle.

Herraskaista kyytiä

Mukavinta kyyti on herraskaisella ajotavalla. Kööpenhaminan pyöräilijöitä äänettömästi lipuva auto hätkäyttää tämän tästä, se kun ilmestyy eteen tai vierelle kuin tyhjästä.

Kaupunkiajossa voi parhaiten hyödyntää ajamista sähköllä. Sähköajo miellyttää korvia, mutta on järkevää ja omatuntoa hellivää myös kulutuksen ja kustannusten kannalta.

Ikävä kyllä sähköajoa taataan parhaimmassakin tapauksessa vain 33 kilometriä, kylminä talvipäivinä todennäköisesti vähemmän.

Matka-ajossa polttomoottori ja jarrutukset lataavat akkuihin lisää virtaa, joka takaa uusia sähköajo-kilometrejä esimerkiksi reitin loppupäässä kaupunkiliikenteessä.

Kaasupoljin koputtelee jalkaa

Haptiseksi nimetty kaasupoljin kertoo kosketuksella milloin polttomoottori käynnistyy. Ratkaisu on toimiva ja perusteltu jo siitä syystä, että auto on erittäin taiten äänieristetty.

Kaasupoljin osaa myös kaksoiskoputtaa jalkapohjaan valistaakseen siitä, että kuljettajan olisi edellä ajavan auton perän lähestyessä syytä nostaa jalkansa kaasulta ja antaa auton rullata ja ladata akkua.

Auto on kuskiaan älykkäämpi – ainakin aika ajoin!

Neljä ajoasetusta

Mittaristo kertoo energivirtojen suunnat eli näyttää, koska auto lataa ajon aikana akustoa.

Kuljettaja voi valita neljän eri ajotavan väliltä, jotka ovat hybrid-, E-, E-save ja charge-asetus.

Viimeisin etenemistapa käyttää polttomoottoria, jotta ajon aikana sähköenergiaa latautuu akkuihin tulevaa sähköajotarvetta varten. E-save valittuna edetään siten, että auto turvautuu sähköajoon mahdollisimman vähän, jotta latausta säästyy. Ja E:llä ajetaan täyssähköisesti.

Helpoin on hybrid-asetus, joka valitsee kuskin puolesta kulutuksen kannalta fiksuimman rytmityksen sähkö- ja polttomoottorin käytössä.

Energianhallintajärjestelmä siis valitsee automaattisesti poltto- ja sähkömoottorin ihanteellisen toimintasyklin akun lataustason, liikennetilanteen ja valitun ajoreitin perusteella.

Järjestelmä älyää hyväksikäyttää navigaattorin tietoja reitiltä, ja ottaa huomioon reitin mäkisyyden ja nopeusrajoitukset päättäessään sähkö- ja polttomoottorin vaiheittaisesta yhteistyöstä sekä akkuvirran lataushetkistä ja -tarpeista.

Reilusti yli kolmen litran

Kaupunkiliikennettä, taajamateitä ja moottoritieosuksia sisältävä koeajo Kööpenhaminan ja Ruotsin Malmön välillä nostaa keskikulutuksen reippaasti yli ihanteellisen keskikulutuksen.

Silti arkiajoista voisi suoriutua jopa tyystin päästöttömästi. Se onnistuu, jos matka vaikka kodin ja työpaikan välillä on esimerkiksi 20 kilometriä suuntaansa, ja ässäsarjalaisen saa pistokkeen päähän työpäiväksi ja kotioloissa.

Akuston täyslataus vie 2–4 tuntia. Lataus on ripeimmillään, jos sähköpistokkeen takana on riittävä sulakekoko (16A).

Kuin äänetön juna

Ohjaustuntuma on jämäkän tunnokas. Ylimääräisiä korjausliikkeitä esimerkiksi ohituksen jälkeen omalle kaistalle palatessa ei tarvitse tehdä, sillä ohjaus palauttaa ennakoitavasti.

Seitsenlovinen automaattivaihteisto takaa, että matka-ajo on kitkatonta. Kaarteissa raskas auto hieman puskee.

Yli kolmen metrin akseliväli tuo kaupunkiajoon kömpelyyttä ja suurpiirteisyyttä, mutta pituus palkitsee maantiellä: Stuttgartin ylpeys nielee asvalttia vakaasti, kuin juna kiskoilla ilman alituista kolkkausta.

Ladattavien hybridien hyöky

Daimler Ag aikoo valmistajana alentaa automallistonsa keskimääräiset hiilidioksidipäästöt 99 grammaan kilometrillä vuoteen 2020 mennessä. Saavutus tarkoittaisi neljän litran keskikulutusta sadalla kilometrillä.

Päästöarvo oli viime vuonna 134 grammaa kilometrillä, mutta tavoitteen mukaisesti vuonna 2016 jo 125 grammassa. Kehitys on ollut varsin nopeata, sillä vuonna 1995 keskipäästöt olivat 230 grammaa kilometrillä.

Keinoja taloudellisuuden kohentamiseen on neljä: järkevän kokoiset ja taloudelliset polttomoottorit, pienet kaupunkiautot (smartit), sähkö- ja polttokennotekniikka sekä laaja valikoima ladattavia hybridejä.

Ladattavat hybridit leviävät lähivuosina läpi mersukatraan. Seuraavaksi ensi vuonna tarjolle tulee C350 -malli, jota seuraa uusi pistokehybridi aina neljän kuukauden välein.

Viimeistelty taideteos

Ässämersu lähestyy täydellistä autoa ajotuntuman, laadun, materiaalivalintojen, viimeistelyn tason ja teknisen taituruuden näkökulmista.

Luksus-mersu tyydyttää vaativankin ostajan, ja on itsesäänselvää, että tarjolla on kaikki mahdolliset kuskia auttavat ja turvallisuutta lisäävät avustimet – eikä niitä ole ihan vähän.

Yli 131 000 euroa maksava auto voi olla vallasväen valinta, mutta olemisen oikeutus kumpuaa älykkään tekniikan kehittelystä.

Ladattavien hybridien levittäminen läpi malliston on katse tulevaisuuteen. Matka kohti täyssähköautoilu tarvitsee sekin esikuvia.

Teksti ja kuvat: Marko Jokela