Koeajo: Mitsubishi Outlander

Outlander dieselmoottorilla ja automaattivaihteilla houkuttelee esiin kaupunkimaasturin ja vetojuhdan yhdistelmän, jonka ulkomuoto miellyttää silmää. Tavaratilan lattian alta esiin saa myös kaksi lisäistuinta. Hyvää: maasturimainen olemus, muunneltavat tilat. Huonoa: hinta, monitoiminäytön käyttö.

Maasturimainen olemus, muunneltavat tilat ja vakaa etenemiskyky ovat Outlanderin suurimpia valtteja. Auton ohjaimissa ei ole vaikea viihtyä.

Mitoitus riittää hyvin 180-senttiselle kuskille ja sähkösäätöjen avulla penkistä saa mieluisensa vaivatta. Vain pääntilaa kaipaisi hieman lisää.

Näkyvyys autosta ulos on hyvä ja ajoympäristön havainnointi korkealta edesauttaa ennakoimaan liikennetilanteita. Myös A-pilarin peittämää katvealuetta on onnistuttu pienentämään.

Outlanderin seitsemänpaikkainen versio tarjoaa kuljetuskapasiteettia suuremmallekin porukalle. Tavaratilan lattian alle taittuva kolmas penkkirivi on siinä määrin tiukkaan tilaan sovitettu, että kovin pitkää matkaa siellä ei mukavasti istu. Ei ainakaan aikuinen.

Tilapäiseen kuljetustarpeeseen Outlanderin rahkeet kuitenkin riittävät luvatusti ja keskimmäisen penkkirivin etäisyyssäädön ansiosta jalkatila riittää kompromissiratkaisuun.

Monitoiminäytöltä operoitava navigaattori, ajotietokone ja soitin vaativat käyttäjältä hieman totuttelua, sillä kokonaisuus ei ole aivan selkeimmästä päästä.

Samalle näytölle kytkeytyvä peruutuskameran kuva auttaa kookkaan auton taivuttelua ahtaisiin paikkoihin. Kuljettajan kannalta oleellista lisätietoa on tarjolla myös mittariston näytöltä.

Korkeimmalla varustetasolla pakettiin kuuluu valmiiksi jokseenkin kaikki oleellinen. Budjettia voi käytännössä venyttää vain värivalinnalla ja asennuttamalla vetokoukun.

Outlanderin ohjaimissa on opittava sietämään piipitystä, sillä ajossa kaistavahti muistuttaa ajolinjoista turhakin kärkkäästi ja sähkötoimisen takaluukun operoiminen ei sekään suju äänettömästi.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Vetoa kolmella tapaa

2,2 litran dieselmoottorin pariksi tarjolla on kuusivaihteinen manuaali, tai nyt koeajettu automaattivaihteisto. Molemmat vaihtoehdot tarjoavat 150 hv:n tehon, mutta huippuväännön osalta eroa syntyy hieman manuaalivaihteiston eduksi (360/380 Nm).

Ero on pieni ja varsinkin paljon kaupungissa ajavaa automaatin vaivattomuus houkuttelee.

Rattiin sijoitetut vaihteenvalitsinviikset mahdollistavat manuaalivaihtamisen myös automaatilla ajavalle.

Outlanderin AWC-nelivetojärjestelmä on elektronisesti ohjattu. Ajotiloja on tarjolla kolme: taloudellisin ja lähinnä etuvetoinen 4WD Eco, etuvetoa painottava 4WD Auto ja huonompiin olosuhteisiin tarkoitettu 4WD Lock, joka jakaa momentin tasaisesti etu- ja taka-akselille.

Valmistaja lupaa yhdistetyn kulutuksen kieppuvan kuuden litran tuntumassa. Käytännön koeajossa maantiellä päästään lähelle tätä, mutta kaupungissa polttoainetta menee enemmän.

Kokonaiskulutusta voi suitsia moottorin, nelivedon ja ilmastoinnin taloudellista käyttöä ohjaavan Eco mode- toiminnon ja reaaliajassa taloudellista ajoa arvioivat Eco Drive Assist-avustimen avulla. Parhaisiin tuloksiin pääsee omaa ajotapaa mukauttamalla.

Diesel vääntää vahvasti ja auton ajo-ominaisuudet säilyvät moitteettomina myös kuormattuna. Veto-ominaisuuksia ei tässä koeajossa kokeiltu.

Ajokäytökseltään Mitsubishi Outlander on johdonmukainen soralla ja kestopäällysteellä. Sisämelu pysyy siedettävällä tasolla myös moottoritiellä.

Valmistajan panostus aerodynamiikkaan on onnistunut lukujen lisäksi myös käytännössä. Puuskittainen tuuli ei juuri häirinnyt edes moottoritienopeuksissa.

Teksti ja kuvat: Antti Hentinen