Koeajo: Opel Adam Rocks

Rokkaavan tulokkaan valtti ovat uudet kolmisylinteriset moottorit. Hyvää: kulutus, moottorin käyntiäänet, vaihteisto. Huonoa: ohjaustunto, vetely uraisilla teillä, kolmiovisuus.

Opel Adam Rocks ensiesiteltiin viime vuoden Geneven autonäyttelyssä, joten se tulee koeajettavaksi ripeästi sitten salamavalojen räiskeen. Rocks pohjaa perus-Adamiin, mutta tuo muassaan uudet kolmisylinteriset moottorit.

Valmistajansa mukaan kolmiovinen tulokas ei ole erikoisvarusteltu Adam vaan oma automallinsa.

Perus-Adamia 15 milliä korkeampi maavara ei saa kuskia suinpäin suorimaan kehnokulkuisille väylille.

Pikkuauton maavara toki riittää arkiajoon ja kaupunkitalven lumipöperöihin, mutta valmistajan käyttämä "katumaasturimaisuus" perustuu enemmän lennokkaaseen sanankäyttöön kuin auton ominaisuuksiin.

Katu-uskottavaa räväkkyyttä

Puolitoista vuotta Euroopan markkinoilla ollut Opel Adam -pikkuauto on houkutellut ratin taakse eritoten naisia osuudella seitsemän autoa kymmenestä. Adamia on ylipäätään mennyt kaupaksi yli satatuhatta yksilöä.

Rocksin uskotaan houkuttelevan miehiä eritoten nuoremmasta päästä. Rocks eroaa perus-Adamista kuin jälkikasvu vanhemmistaan.

Ilme on perus-Adamia räyhäkkäämpi ilme, jota luovat rättikatto, näyttävät 18-tuumaiset renkaat ja monipulisesti räätälöitävä ulkoväritys, jossa esimerkiksi sivupeilien taustaväri on valittavissa.

Rättikaton saa mustana tai tummanruskeana. Katon voi avata ja sulkea ajon aikana nopeuden ollessa korkeintaan 140 kilometriä tunnissa.

Perus-Adamia ei saa avoversiona laisinkaan, mutta lasikattoisena lisärahalla kylläkin.

Säyseät äänet

Ohjauspyörä säätyy kahteen suuntaan, mikä ei ole laisinkaan laki pikkuautoissa. Etuistuin säätyy riittävän monipuolisesti, ja ansaitsee muutoinkin kehut, sillä se on esimerkillisen tanakasti sivutuettu. Reisituki saisi olla pidempi.

Kolmiovisuus tekee takaistuimille käynnistä työlästä.

Opelin insinöörit ovat paneutuneet uuden kolmisylinterisen moottorikatraan suunnittelussa erityisesti käyntiääniin ja moottorin värinöihin. Äänimaailma onkin säyseä. Moottoritiellä jostain katon reunoista kantaa matkustamoon vieno suhina, muttei kovin häiritsevästi.

Sitkeätä etenemistä

Kolmipyttyisten voimanlähteistä koeajossa on väkevämpi, joka on teholtaan 115 hevosvoimaa. Pikkuserkku on sekin tuhatkuutioinen, mutta teholtaan 90 hevosvoimaa.

Kumpainenkin turbomoottori tarjoaa vääntöä 170 newtonmetriä. Tehokkaampi moottori kiihdyttää Rocksin 80 kilometrin tuntinopeudesta 120 kilometriin tunnissa10,9 sekunnissa, joka kielii ripeyden ja sitkeyden oivasta yhdistelmästä.

Käyttäjän kannalta suorituskykyarvot tarkoittavat vaivattomuutta myös matka-ajossa.

Kolmisylinterisillä moottoreilla hiilidioksidipäästöt jäävät 105 ja 119 grammaan kilometrillä, luvatun keskikulutuksen ollessa 4,5 ja 5,1 litraa sadalla kilometrillä.

Moottorit alittavat pian voimaan tulevat Euro 6 -päästörajat.

Uusi kuusipykäläinen käsivaihteisto on välityksiltään mukavan tiheä. Ei ole ihan tavanomaista, että pikkuautossa on se kuudeskin vaihde.

Outoa vetelyä

Itämeren rannalla Väinäjoen suulla sijaitseva Latvian pääkaupunki on eläväinen, mutta tiensä ovat suomalaisittainkin arvioiden rokonarpiset.

Koeajossa Rocks vetelee tien urissa ja railoissa oudosti puolelta toiselle. Kuski saa olla alituiseen paimentamassa autoa ajolinjalle. Lyhyen koeajon perusteella on mahdotonta arvioida, mikä vaikutus käytökseen on 18-tuumaisilla renkailla. Ennen ostopäätöstä koeajaisin auton vakiorenkailla eli 17-tuumaiset alla.

Maantiellä ohjauksen keskialue on kumimaisen tunnoton. Moottoritievauhdissa ohjaustuntuma kohenee.

Rocksin ohjaustehostusta voi mukauttaa city-asetuksella, jolloin jo entuudestaan kevyt ohjaus kevenee entisestään. En käyttäisi city-asetusta kuin ahtaissa halleissa pysäköidessä helpottamaan edestakaista viikkailua.

Mikä mukavaa ja tässä autoluokassa vielä harvinaista, Rocksiin saa lisävarusteisen pysäköintiavustimen, joka maksaa verottomana 580 euroa eli ostajalle noin 700 euroa.

Adam Rocks rantautuu Suomeen vuodenvaihteessa. Hinnat alkavat noin 20 000 eurosta.

Teksti ja kuvat: Marko Jokela