Sähkömaasturit Škoda Enyaq ja Volkswagen ID.4 jakavat samat geenit, mutta mitä eroja autoista paljastuu?

Täyssähköiset katumaasturit Škoda Enyaq ja Volkswagen ID.4 jakavat saman perusrakenteen myötä paljon yhtä, mutta autoissa on merkittäviä erojakin – esimerkiksi ikkunoiden käyttökytkimissä.

Yksityiskohdissa lienee Volkswagen ID.4:n ja Škoda Enyaqin suurimmat erot, sillä päälinjat ovat varsin yhteneväiset. Ei ihme, sillä kaksikko on rakennettu yhteiselle Volkswagen Groupin MEB-perusrakenteelle – siitä lisää täällä.

Kaksikko on vuoden 2021 suuria uutuuksia, ja kumpikin on ehtinyt käydä Suomessa tutustumiskierroksella – mutta koeajamaan autoja ei vielä päästy. Nyt tehdyt huomiot perustuvat teknisiin tietoihin ja lyhyen koeistumisen aikana tehtyihin havaintoihin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mitä tekniikkaa ne sisältävät?

Škoda Enyaq -mallisto avataan kahdella akkukoolla ja kahdella varustetasolla. Mallit ovat Enyaq 60 ja Enyaq 80. Numerot ovat pyöristyksiä akkukapasiteetista: Enyaq 60 liikkuu käytettävältä kapasiteetilta 58 kilowattituntisella akulla (teoreettinen koko 62 kWh) ja Enyaq 80 on varustettu 77 kilowattituntisella akulla (teoreettinen 82 kWh).

Pienempiakkuisen Enyaq 60:n teho on 132 kilowattia (180 hv) ja Enyaq 80:n teho on 150 kW (204 hv).

Volkswagen ID.4:stä tarjotaan alkuun vain yhtä tekniikkavaihtoehtoa, joka koostuu 77 kilowattitunnin akusta a 150 kilowatin sähkömoottorista – siis sama paketti kuin Enyaq 80:ssä. Sama 77 kWh akku tulee myöhemmin saataville myös 128 kilowattisen (174 hv) sähkömoottorin kera. Keväällä mallisto laajenee Pure-nimisellä 52 kilowattituntisella akkuversiolla, johon voi valita 109 tai 125 kilowattisen (148 ja 170 hv) sähkömoottorin.

ID:4:n avausmallisto koostuu myöskin kahdesta varustetasosta.

Kuinka pitkälle pääsee?

Toimintamatkat virallisella WLTP-mittauksella ovat seuraavat: Škoda Eqyaq 60 liikkuu 405–410 km ja Enyaq 80 taas 508–531 km kun Volkswagen ID.4 52 kWh akulla liikkuu 340 km ja 77 kWh akulla 495–520 kilometriä.

Miten lataa?

Volkswagen Group tuntuu ottavan latauksen tosissaan. Kaikki toistaiseksi esitellyt Škoda Enyaq -versiot lataavat vaihtosähköllä 11 kilowatin teholla (3x16A). Pikalataus on vakiona 50 kilowatin tehoinen, optiona 60-versioon saa 100 kilowattisen ja 80-versioon 125 kilowatin tehoisen vaihtoehdon.

Volkswagen ID.4:n nyt julkaistussa mallistossa 52 kWh versio lataa vaihtosähköä 7,2 kilowatilla kun 77 kilowattituntinen nauttii Enyaqin tavoin 11 kilowatin kolmivaihelaturista (3x16A). Pienempiakkuisen pikalataus onnistuu 50 kilowatilla, lisävarusteena saa 100 kilowatin latauksen tuen. Suurempiakkuisessa on 125 kilowatin lataus vakiona.

Toki pikalatauksesta puhuttaessa on aina muistettava, ettei ilmoitettu piikkiteho kerro välttämättä todellisesta keskimääräisestä lataustehosta. Škoda kertoo pikalatauksen onnistuvan varausastevälillä 5–80 prosenttia ideaaliolosuhteissa tehokkaammilla laturivaihtoehdoilla Enyaq 60:ssä 35 minuuttiin ja Enyaq 80:ssä 38 minuuttiin – Volkswagen raportoi täsmälleen saman ajan.

Käytäntö selviää kun autot saadaan neljän vuodenajan Suomeen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kokoeroa?

Mitoiltaan autot ovat hyvin lähellä toisiaan. Lisätilaa kaipaavia ilahduttanee se, että kumpaankin saa kytkeä peräkärryn: 750 kg jarruton kärry tai 1000 kg jarrullinen kärry onnistuvat. Škoda paljastaa myöhemmin saapuvan nelivetoversion kohottavan jarrullisen version vetokyvyn 1200 kilogrammaan – Volkswagen pystynee luultavasti samaan.

Aloitusmallistossa Volkswagen tarjoaa vetokoukun vakiona, Škodalla se pitää useimpiin versioihin ostaa lisävarusteena.

	Škoda Enyaq	Volkswagen ID.4
Pituus	4 649 mm	4 585 mm
Leveys	1 879 mm	1 852 mm
Korkeus	1 616 mm	1 636 mm
Akseliväli	2 675 mm	2 766 mm
Tavaratila	585 l	543 l

Katumaasturi-luokasta huolimatta kummankin mallin myynti aloitetaan takavedolla, joka on MEB-perusrakenteen lähtökohta.

Kummankin malliston kerrotaan laajenevan nelivetoversioilla ensi vuoden aikana. Maavaraa Škoda tarjoaa 183 millimetriä, kun Volkswagen lupaa 163 millimetriä – mikä itse asiassa on vain 13 millimetriä enemmän kuin ID.3-versiossa.

Katumaasturi siis valitaan enemmän tilatarpeen ja tunteen kuin etenemiskyvyn pohjalta.

Miltä sisätilat vaikuttavat?

Kumpikin tarjoaa avarat oltavat etuistuimelle. Kojelaudat ovat varsin pelkistettyjä, Škodassa vähän lentävämmin linjoin suunniteltuja.

Kummankin keskikonsoli on matala leijuva yksikkö selkeästi kojelaudan alapuolella. Kaksikko myös jakaa korostetusti kojelaudan päällä leijaavan tabletin.

Pidemmällä tutkiskelulla yhtenäisten linjojen seasta löytää varsin merkittäviä eroja: kumpikin jakaa ID.3:sta tutun pienikokoisen mittaristopaneelin, mutta Volkswagenissa se on selkeästi esillä ohjausakselin päällä, Škoda taas piilottaa näytön enemmän kojelaudan suojiin. Vielä emme voi kertoa sisältääkö pieni näyttö enemmän informaatiota kuin Volkswagen ID.3:n vastaava, sillä ensiesittelyssä ei annettu mahdollisuutta kytkeä ID.4:n virtoja päälle, eikä Škodankaan ohjelmisto edustanut lopullista versiota.

Käyttöliittymien välillä ero noudattaa Octavian ja Golfin välistä eroa: Volkswagen tarjoaa näytön alla hipaisupinnat lämpötilojen säätöön, Škoda on siirtänyt lämmönsäädöt näytölle ja tarjoaa näytön alla vain hipaisutoimisen äänenvoimakkuudensäädön.

Toinen ero on vaihteensiirtimissä: Volkswagenin ajosuunta valitaan ohjauspyörän luota näytön jatkeena olevasta vivusta, kun Škoda luottaa perinteiseen keskikonsolissa olevaan vipuseen.

Materiaaleista ja viimeistelystä on vaikea sanoa, sillä kumpikin auto edusti esituotantoa ja varustetasotkaan eivät olleet yhteneväiset.

Kummankin olemus oli silti selkeästi arvokkaampi kuin muoviseksi moititussa ID.3:ssa, kiitos laajemmalle ohjaan reunoille ja kojetauluun ulottuvan verhoilun. Eniten ensi-istumalla silmään pistivät Škodan ovenkahvat, jotka olivat vain oviverhoilun alaosan kovan muovin jatke. Toisaalta ovenkahvan luota Škodassa löytää yhä perinteiset neljä ikkunannostinta, kun Volkswagen ID.4 tarjoaa jo ID.3:ssa esitellyt kaksi nostinpainiketta ja takaikkunat aktivoivan Rear-hipaisupainikkeen.

Tämä saattaa olla historian ensimmäinen kerta, kun takaovien sähköisten ikkunannostimien käyttölogiikka voi olla ostopäätökseen vaikuttava tekijä?

Kummankin takatilat vaikuttavat lyhyellä istumisella erinomaisilta. Istuma-asento on ryhdikäs ja istuin on asennettu riittävän korkealle suhteessa lattiaan, joten aikuisellakin on erinomainen reisituki – hieno saavutus, sillä pohjaan pakattu akku verottaa monen sähköauton takaistuinmukavuutta.

Entä hinta?

Tässä kohtaa peli menee todella mielenkiintoiseksi. Volkswagen ei ole vielä hinnoitellut pikkuakkuista ID.4:ää, joten kaksikon halvin vaihtoehto on Enyaq 60 Launch Edition 43 192 eurolla. Pieniakkuisen ID.4:n ennakkohinnan kerrotaan olevan noin 38 000 euroa, mutta myynti alkaa vasta keväällä – silloin kenties tiedämme myös perusvarustellun Enyaq 60:n hinnan.

Vertaillaan siis 77 kilowattituntisella akulla varusteltuja malleja: Škoda Enyaq 80 Launch Editionin saa 48 836,13 eurolla, kun Volkswagen ID.4 1st Pro Performance 150 kWh 77 kWh maksaa 48 789,94 euroa – hintaeroa on siis 47 euroa Volkswagenin hyväksi.

Kummankin avausmallisto on varsin hyvin varusteltu, sisältäen mm. aktiivisen vakionopeudensäätimen, ilmalämpöpumpun ynnä muuta.

Ensiesittelyssä Škodan edustajat painottivat Enyaqin alkuun tiedotetun varustelun kohontuneen. Auton nykyinen konfiguraattori ei myöskään vielä sisällä suomalaista varusteluhinnoittelua – sen kerrotaan korjaantuvan joulukuun aikana.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Entä aikataulu?

Malttamattomalle Volkswagen vetää niukan voiton: ensimmäisten ID.4 -mallien kerrotaan saapuvan liikkeisiin helmikuussa. Silloin alkavat myös koeajot ja asiakasluovutukset. Škoda Enyaqit vastaavasti saapuvat Suomeen vasta huhtikuussa.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen