Käyttötesti käytetyllä: Mercedes-Benz S124:n kiillotusta vaikeutti ohuet maalit ja paksut kittaukset

Kuva Jari Saarentaus ja Jari Istolainen
Mercedes-Benz S124 kiillotus

Moottorin Mercedes-Benz S124:n kiillotusurakka jatkuu.

Kuten viime viikolla kerroimme, veimme Moottorin Mercedes-Benz S124 -käyttötestiauton maalipinnan kiillotukseen, ja samalla tarkoituksena oli tehdä muitakin fiksuja fiksauksia. Nyt auton työstäminen on jo ohi, ja kiillotuksen tekijä Moottorin mediamyyjä Jari Istolainen pääsee avautumaan tietyistä projektin aikana sattuneista vastoinkäymisistä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kaikki alkaa pesusta

Kaarramme Mersulla aamuvarhain Valkeakoskelle Kiiltotaikurin tallille. Auto on kerännyt keväisen viikon aikana ylleen reilun kuorman pölyä, hiekkaa ja kaikkea muuta tieltä tarttuvaa likaa. Sisältäkään autoa ei ole hetkeen siivottu, sillä Istolainen on luvannut hoitaa myös sisustapuolen kuntoon ihan perussiivouksesta lähtien.

Tutkimme autoa hetken yhdessä, eikä Istolainen ole yhtä vakuuttunut ostoksesta kuin muu toimitus on tähän asti ollut.

– Auton edelliselle omistajalle voisi sanoa, että ne verkkokauppaostokset voisi ovien avaamisen ajaksi laskea muuallekin kuin naarmuttamaan auton kattoa, kiiltotaikurimme toteaa kauhistellessaan katossa olevien naarmujen määrää.

Mercedes-Benz S124 kiillotus

Heti kättelyssä saamme selvän arvion, ettei auton maalipinnasta saisi hyvää ilman uudelleenmaalausta. Koska tiedämme Istolaisen hyvän tarkoittavan muun kansan kielessä täydellistä, uskallamme luvata siedettävänkin lopputuloksen riittävän. Tuskin se nyt huonommaksikaan muuttuisi.

Jokaisen auton maalipinnan fiksaus alkaa aina ihan tavallisella, perusteellisella pesulla.

– Aluksi autolle suoritetaan irtolian pesu, joka tunnetaan myös esipesuna. Painepesurilla ja esipesuaineella suurin osa maantiepölystä ja liasta saadaan pois, Istolainen selostaa.

Vanteiden pesussa käytettiin AutoGlym Advanced Wheel Cleaner -ainetta.

Pelkällä painepesurilla ei kuitenkaan saada kaikkea likaa irti, vaan tarvitaan myös mekaanista kosketusta. Ennen kinnaspesua maalipinnalle tehdään kuitenkin raudan-, pien- ja elollisenpoistot. Näistä raudanpoistoaineella liuotetaan erilaiset lentoruosteet, pienpoistolla maantiepiki ja elollisenpoistolla esimerkiksi kuolleiden hyönteisten jätökset sekä pihkatarttumat.

Mercedes-Benz S124 kiillotus
Auton kyljissä AutoGlym Magma muuttuu punaiseksi metallia kohdatessaan ja sitä irroittaessaan

Tämän jälkeen auto pestään kintaalla perinpohjaisesti ja kuivataan huolellisesti. Puhtaaseen maalipintaan suoritetaan maalipinnan paksuuden mittaus. Tällä saadaan selville, jos vanhan auton maalipinta on jostakin kohtaa niin ohut, ettei se enää kestäisi maalipinnan naarmunpoistamisesta aiheutuvaa hiomista.

Toimenpide ei ole nytkään kertaa turha: suurin yllätys löytyy vasta viime vuonna maalatuista etulokasuojista. Perinteisesti käsin ruiskulla tai spraylla maalatuissa kohdissa maalipinnan paksuus on moninkertainen tehtaiden automaatiolinjastojen jälkeen verrattuna. Tällä kertaa on kuitenkin toisin, ja maalipinnan paksuus etulokasuojissa on heikoimmillaan ainoastaan 80 mikrometriä.

Mercedes-Benz S124 kiillotus

Vertauksena: tehdasrobottien tyypillinen maalaus on paksuudeltaan 100–120 mikrometriä, ja jälkikäteen maalatun osan maalipinnan paksuus on tyypillisesti noin 170–300 mikrometriä.

Paljastuu, että etulokasuojissa on liian ohut kerros niin maalimassaa kuin lakkaakin. Tämä ei kuitenkaan onneksi tarkoita sitä, etteikö appelsiinipinnalle voisi tehdä yhtään mitään – aivan karkeinta eli kuluttavinta, 1 000–2 000 -karkeuksisella hiomalaikalla tehtävää hiontaa ei vain nyt voida suorittaa. Sen sijaan karkeuksilla 3 000 ja 4 000 lokasuojat hiotaan huomattavaa varovaisuutta noudattaen.

Lopputulos ei ole täydellinen, mutta huomattavasti lähtökohtaa parempi. Tässä tapauksessa hionnan lisäksi myös naarmunpoistossa tulee olla tarkkana ja käyttää hieman muuta autoa miedompia aineita sekä varovaisempaa tekniikkaa. Lopulta paksuusmittarin mukaan maalikerros ei ole juuri lähtökohtaa ohuempi, eli huolellinen työ palkittiin.

Surkeiden sattumusten sarja

Naarmunpoistovaihe on maalipinnan kunnostuksen työläin osuus. Käytännössä maalipintaa käydään kiillotuskoneella ja ”hiovalla” aineella läpi niin, että maalipinta saadaan samalle tasolle kuin mikronaarmujen pohja, jolloin lopputuloksena on tasainen ja naarmuton kohta.

Yleensä vanhemmissa autoissa on myös syvempiä, jopa lakkapinnan läpi tulleita naarmuja, joita ei kokonaan saada pois – kiillotus kun ei missään tapauksessa lisää lakan määrää, vaan nimenomaan vähentää sitä.

Saksalaisissa autoissa maalipinta on tyypillisesti kova, eikä käytetty Mersumme ole poikkeus. Työn valmistuttua Istolainen kertoo, että samat kohdat piti ajaa leikkaavalla aineella läpi kahdesta kolmeen kertaa, että mikronaarmut alkoivat hiljalleen häipyä.

Mercedes-Benz S124 kiillotus

Kuten jo autoa ostaessa arvioimme, takakaaret on selvästi joskus korjailtu ja massailtu uusiksi. Maalinpaksuusmittarin mukaan pakkelia on niin paksu kerros, ettei mittari edes suostu antamaan lukemia. Tämä kohta autoa aiheuttaa myös toisenlaisia ongelmia: todennäköisesti spray-maalilla tehty kerros ei lähde kiillottumaan vaan ikään kuin kuoriutumaan pois. Lopulta nämä kohdat täytyi jättää mahdollisimman vähälle käsittelylle.

– Voimattomana laikkamies joutuu laskemaan työkalut näiden osien osalta, Istolainen toteaa pettyneenä.

Muitakin virheitä tämän ikäisen auton maalipinnasta luonnollisesti löytyy. Apukuskin puoleisen etuoven lakasta löytyi outoa lohkeilua, eikä tällaista vikaa voi korjata kiillottamalla. Lisäksi auton keulasta tuli vastaan pienoista ruostepilkkua.

Mercedes-Benz S124 kiillotus

Mersun oikean kyljen lommo oli onneksi koostaan huolimatta loivaa mallia, joten se ei estänyt kiillottamista. Tässä toimenpiteessähän kaikki terävät kantit tuovat mutkia matkaan, koska niistä maalipinta kuluu herkästi puhki.

Ensimmäinen kiillotuskierros eteni hitaasti mutta varmasti.

– Mattapinnassa pienet lommot, kiveniskemät ja muut jäljet eivät erotu niin hyvin kuin kiiltävässä maalipinnassa. Tämän takia virheitä ja lisätyötä löytyi alkuun jatkuvalla syötöllä, Istolainen summaa.

Autoa ei myöskään selvästi oltu vuosien varrella käsitelty Istolaista miellyttävällä tavalla.

– Nokkapellissä oli niin vahvoja naarmuja, että sen päälle on varmaankin vuosien varrella heitelty erinäistä tavaraa.

Lopulta usean päivän huhkimisen jälkeen maalipinnan kiillotus oli kuitenkin maalissa. Seuraavassa artikkelissa palataan maalipinnan viimeistelyyn ja projektin lopputuloksiin. Sitä odotellessa voit käydä lukemassa Moottorin kattavasta autonhoitoartikkeleiden valikoimasta ohjeet esimerkiksi auton pesemiseen tai maalipinnan kiillotukseen, ja lähteä siistimään omaakin autoa parempaan kuntoon!

Kommentoi artikkelia

Luetuimmat