Käyttötesti käytetyllä: voimakas kolina Volvon takapäässä meinasi keskeyttää matkanteon

Moottorin käytetty käyttötestiauto Volvo V50 -ekodieselillä on rullattu jo useamman tuhatta kilometriä. Edellisissä jutuissa käsiteltiin sen ajovaloumpioiden vaihtoa ja Isofix-rautojen asentamista. Hieman näiden toimenpiteiden jälkeen "päästiin" myös oikeisiin korjaustoimiin.

Moottorin käytetyt autot ovat välillä oikkuilleet milloin milläkin tavalla. Vuosien varrella esimerkiksi Volkswagen Golf vaati hintavan DSG-korjauksen, Ford Mondeon jarrutehostin vikaantui ja Nissan Leaf oireili oudosti ohjainlaitteen huonon kontaktin vuoksi. Nyt näyttää siltä, ettei vioilta säästytty käytetyn Volvo V50:n kanssakaan.

Alkuvuodesta auto sytytti yllättäen ”Moottorin suorituskyky alhainen” -tekstin mittaristoon. Autolla selvästi on itseironian tajua – tehot eivät nimittäin tuntuneet olevan yhtään sen alempana kuin ennen vikailmoitustakaan, mutta 1,6-litrainen dieselmoottori todellakin tuntuu laiskalta. Koska vika ei vaikuttanut akuutilta, päätettiin sitä tutkia myöhemmin samalla viikolla.

Vian kimppuun ei kuitenkaan ehditty vielä loppuviikostakaan, sillä autosta löytyi lisää pajoitettavaa. Auto alkoi yllättäen pitämään pientä kolinaa, joka ei sinällään ole yllättävää lähes 15-vuotiaalle ja melkein neljännesmiljoonan ajetulle autolle. Pian pienemmälle tielle kääntymisen jälkeen kolina kuitenkin muuttui paukkeeksi, ja oli selvästi paikannettavissa auton iskunvaimennukseen.

Lumisella tiellä ei huvita ruveta tunkkaamaan autoa ilmaan sen omalla huteralla tunkilla, joten raivostuttavasta takapään takomisesta huolimatta auto päätettiin ajaa pajalle. Vika ilmestyi tietysti paikassa, josta matkaa hallille oli noin 30 kilometriä. Matka otti aikansa, sillä monttuisella pikkutiellä ei paukkeen vuoksi uskaltanut ajaa kuin noin 20 kilometrin tuntinopeudella – eikä isommallakaan tiellä kenkää kehdannut kauheasti antaa.

Kannatin kappaleina

Nosturille päästyä auton vika löytyi odotetusta paikkaa: takaiskunvaimentimen kannatin oli lohjennut. Yleensä iskunvaimentimet ovat kulutusosaa, mutta etenkin auton takapäässä niiden kannakkeet on yleensä tehty kestämään auton koko elinikä, joten vika tuntui hieman oudolta.

Kannakkeen irrotuksen jälkeen osan hajoaminen ei enää ihmetyttänyt. Vuosien varrella kannake oli hapettunut pahasti, ja tuntui olevan muutenkin tehty erittäin heppoisesta materiaalista. Harmittavasti paikallisen varaosaliikkeen varastosta ei löytynyt kuin yksi kannake, sillä se olisi kannattanut samoin tein uusia toisellekin puolelle, jossa hapettuminen näytti niin ikään vaivaavan. Asian pariin täytynee palata hieman myöhemmin. Samassa yhteydessä päätettiin vaihtaa myös iskunvaimentimet, jotka tuntuivat olevan jo melkoisen löysässä kunnossa. Yhteensä yhdelle kannakkeelle ja kahdelle iskarille kertyi hintaa vajaat 170 e.

Mitään isoa remonttia ei siis ainakaan toistaiseksi jouduttu tekemään. Vikakertomukset eivät kuitenkaan pääty tähän, vaan niiden pariin palataan hieman myöhemmin.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen

Lisää aiheesta

• DSG-vaihteisto: mitä vikoja niissä on ja onko jotkin versiot parempia kuin toiset?
• Käytetty kesäauto: kaupat jäi syntymättä, tarjolla vain pommeja
• Käyttötesti käytetyllä: DSG-vaihteisto oli kuin olikin hajalla
• Käyttötesti käytetyllä: helpotusta Volvo V50:n lapsiperhearkeen alle sadan euron sijoituksella