Käyttötesti: Kia Niron pikalatauksessa vain kuski pikaistuu

Kia Niromme on monilla tavoin mainio sähköauto, jonka suurin haaste tuntuu olevan pikalataus pidempää matkaa taivallettaessa.

Käyttötestissä oleva Kia Niromme on monin tavoin mielenkiintoinen vastapari Polestar 2:llemme. Polestarin luottaessa isohkoon akkuun ja korkeaan lataustehoon kärsii se kuitenkin korkeahkosta kulutuksesta. Kia Niro puolestaan kulkee pienemmän akun turvin pihisti, jolloin sähköäkään ei tarvitse ladata niin vauhdikkaasti.

Varsinaiseen haasteeseen törmättiin eräänä talvipäivänä, kun Niro oli pysäköitynä Helsinki-Vantaan parkkihalliin. Hallien latauspaikat ovat tällä hetkellä ylisuosittuja, eikä niitä voi varatakaan. Ei siis latausta autolle työreissun aikana.

Palatessa Kia Niro EV oli hankalimman tilanteensa edessä. Kaksi päivää parin asteen pakkasessa ollut auto oli kylmähkö ja sen akussa oli 17% varausta. Koska akun esilämmitys toimii Nirossa vain yli 20% varauksella, ei siitäkään ollut apua. Siispä laturille ihan perinteisesti ajamalla.

Klassinen 10-80% lataus veikin kylmällä Nirolla yli tunnin ja latauksen keskitehoksi muodostui 43 kW. Mieleen tulivat vanhempien kertomukset siitä, miten heille tulee fyysinen tarve saada jälkikasvu syömään. Ottaisikohan Niro sähköä paremmin vastaan syöttämällä ja lentokoneääniä pitämällä?

Esilämmittämällä akku tahti on hiukan parempi erityisesti latauksen alussa, mutta into hiipuu reiluun 40 kilowattiin nopeasti. Laturilla tuntuu menevän lähes aina 50-65 minuuttia, riippuen toki kuinka pitkälle on jatkamassa. Alhaisen huippulataustehon (72 kW) vastineeksi arvioisi, että auto pitää lataustehon yllä myötä- ja vastamäessä, mutta jo piikkiarvoon pääseminen tuntuu olevan työn takana.

Koti- ja määränpäälatauksella onneen

Kia Niro EV soveltuukin parhaiten kotilataajalle. Maakuntamatkailussa kannattaa suosia 300-400 kilometrin matkoja, jolloin puuttuvan sähkön voi ottaa helposti kahvitauon aikana. Mikäli käytössä on lataus määränpäässä, saa akun taas täyteen yön aikana paluumatkaa varten. Kätevää!

Alhainen kulutus, kompaktihko 65 kWh:n akku ja pessimistinen arvio toimintamatkasta tekevät Nirosta parhaimmillaan helpon, mutta pahimmillaan raivostuttavan matkakumppanin. Sitä mukaa kun auton tavat oppii, muodostuu reittisuunnitelmien tekeminen helpommaksi.

Oma lukunsa on auton navigaattoripohjainen akun esilämmitys, joka ei ole järin tietoinen uusista latauspisteistä. Järjestelmä myös aloittaa joskus esilämmityksen turhan kaukana latauspisteestä, joten lähempänä laturia käynnistetään toinen lämmityskierros. Olisiko manuaalimahdollisuus sittenkään liikaa pyydetty?

Teksti ja kuvat: Aake Kinnunen