Herrasmiehenä Le Mans Classicissa – haastattelussa Jussi Itävuori

Intohimoinen Porsche-harrastaja ja nykyisin harrastuksensa työksi muuttanut Jussi Itävuori kilpaili Le Mans Classicissa vuoden 1965 kaksilitraisella 911:lla.

Moottorin verkossa on aiemmin käsitelty Le Mans Classic –tapahtumaa yleisesti sekä miltä entisaikojen kilpureihin perustuva tapahtuma näyttää kaksinkertaisen emokilpailun luokkavoittajan Toni Vilanderin silmin.

Lyhyesti kerrattuna, Le Mans Classicissa ajetaan vuosien 1923–1981 aikana kilpailleilla autoilla eri ikäluokissa yhteensä vuorokauden ajan. Tähän lisänä ovat vielä erilliset lähdöt C-ryhmän prototyypeille vuosilta 1982–1993 sekä vuosien 1994–2012 GT- ja prototyyppiautoille. Tänä vuonna oma lähtönsä on myös sotien välisille Bentleylle, sekä vuosien 1965–1981 GT-Porscheille.

Viimeksi mainitussa nähdään myös suomalaisväriä, kun intohimoinen Porsche-harrastaja ja nykyisin harrastuksensa työksi muuttanut Jussi Itävuori kilpaili vuoden 1965 kaksilitraisella 911:lla.

Kilpailun järjestävä Peter Auto on profiloitunut Euroopan isoimpien klassikkoautojen kilpailuiden järjestäjänä. Classicin ohella Peter Auton kalenteriin kuuluu viisi isoa klassikko-tapahtumaa eri ikäluokkien autoille vanhoilla ja nykyisillä F1-radoilla.

Itävuori tiimeineen kilpailee 2.0L Cup -nimeä kantavassa sarjassa, joka on rajattu vuoden 1966 ja sitä vanhemmille, kaksilitraisilla Porsche 911:lle. Entisöintitoiminnan aloittaessaan ei Itävuori ollut ajatellut kilpailemista sen kummemmin.

- Perustimme Carrera Classic-firman ja aloitimme entisöimään ja rakentamaan klassikko-Porscheja kymmenkunta vuotta sitten. Meille tuli kuusi vuotta sitten puolivahingossa vanha kilpa-auto, jonka rakensimme uudelleen, Itävuori kertoo lähtökohdista kilpa-autoilulleen.

- Siitä tuli todella hyvä ja ruvettiin miettimään, että pitäisikö alkaa ajamaan kilpaa. Minulla ei ollut mitään kokemusta kilvanajosta, joten ei muuta kuin 2018 rataleimalle. Silloin asetettiin jo täysin hullu tavoite, että kolmen vuoden päästä ajettaisiin Belgian Spassa. Tietysti sen jälkeenhän tuli Covid-epidemia, joka sotki suunnitelmia, mutta aikataulu ei lopulta lipsunut kuin vuodella ja Spassa ajettiin ensimmäisen kerran 2021.

Itävuoren alkuperäinen unelma ja tavoite oli kilpailla Span F1-radalla, eikä Le Mansin kenties vielä maineikkaammalla radalla ajaminen tuntunut realistiselta. Kuitenkin Porscheihin erikoistuneen miehen tie vei Ranskan maaseudulle kilpailun satavuotista historiaa juhlistavan tapahtuman lähtöviivalle.

-Viisi vuotta sitten ei ollut ajatuksissa, että yhtäkkiä ajettaisiin täällä. Oli hirveä kynnys, että ajettaisiin Spassa jonain päivänä vain muutaman vuoden kokemuksella. Nyt kun yhtäkkiä viiden vuoden päästä ajetaan Le Mansissa niin voi sanoa, että tämä on vähän mennyt käsistä. Lähtöpaikka Le Mansiin saatiin tämän 2.0 L Cupin kautta, jota ajoimme jo viime vuonna, kertoo Itävuori.

Classicissa lyötiin yleisöennätyksiä rikki juhlavuoden kunniaksi; paikalla oli yli 235 000 ihmistä ja radalla yli 800 kilpa-autoa. Erilaiset näyttelyt, automerkki- ja malliklubit sekä oheistapahtumat loivat paitsi tunnelmaa, myös lisäsivät tapahtuman skaalaa, joka yllätti Itävuoren.

- Le Mans Classic on tapahtumana aivan tajuttoman kokoinen. Jos on jotain hukassa, niin sen etsimiseen voi mennä vuorokausi, eli mittasuhteet ovat kaikissa suhteissa valtavat. Kilpa-ajajan näkökulmasta tämä on yksi rasti ruutuun, että on ajanut Le Mansissa.

- Täytyy myöntää, että ensimmäiselle kierrokselle lähdettäessä jännitti, mutta rata on todella kiva ajaa. Tämä on luonnollisesti todella pitkä (13,6 km) sekä nopea rata, ja kun mennään melkein 60 vuotta vanhalla autolla 230 kilometriä tunnissa, niin siinä on aina oma haasteensa. Ajamisen ja rytmin kannalta tämä on hieno rata, jota ajaa mieliksensä.

- Nyt autolla on ajettu lähemmän 15 000 kilometriä rataa, eli aika paljon. Kerran olemme rakentaneet auton kokonaan uudestaan, eli auto on purettu osiksi, puhallettu puhtaille pelleille ja rakennettu uudelleen. Tämähän on kovaa näille autoille, normaali huoltoväli kilpailukäytössä on 500 kilometriä jarruille ja öljyille, ja tavaraa kuluu, Itävuori avaa.

- Kolme viikkoa ennen Classicia ajoimme Dijonissa sarjan osakilpailun, jossa meille sattui paha moottorivaurio. Venttiili meni poikki ja putosi männän päälle noin 7 400 kierroksessa. Vaikka auto saatiin minuutissa pysähtymään, niin venttiili ehti lyödä männän päälle tuhansia kertoja, ja männässä oli sellainen 40 millin halkaisijalta oleva reikä.

Klassikkoautolla kilpaileminen ympäri Eurooppaa ei ole kevyt operaatio, jonka Itävuorikin huomasi nopeasti. Vauhti ja kilpaileminen kuitenkin painavat vaakakupissa merkittävästi enemmän, kuin logistiikan ja ylläpidon ajalliset haasteet.

-Kyllä tämä on ollut iso ja määrätietoinen projekti. Jo alussa Risto Virtasella oli hirveän tärkeä rooli, ensin valmentajan ja nyt toisen kilpakuljettajan roolissa. Tiimissämme ajaa myös Markus Palttala. Olemme ajaneet tällä kolmen miehen ryhmällä kahdesti Span kuusi tuntia, jossa näillä autoilla tosiaan ajetaan kuusi tuntia putkeen. Markus on meillä myös paljon testikuskina, esimerkiksi keväällä Paul Ricardin ja Span radoilla.

- Paikan päälle ei tulla vaan kiillottamaan autoa, vaan kyllä tässä on aika paljon testaamista ja rakentamista. Myös logistiikan pitää olla mietittynä. Tänä vuonna veimme auton maaliskuun alussa Paul Ricardin radalle Marseillen viereen talvitesteihin. Sieltä lähdimme ensimmäiseen osakilpailuun Mugelloon, Italiaan, ja edelleen Belgian Spahan ja Ranskan Dijonin radalle, josta ajoimme tänne.

- Auto ei käynyt välissä lainkaan Suomessa. Meillä on Paul Ricardilla ja Spassa yhteistyökumppani, jonka korjaamotiloja saimme käyttää. Dijonissa yhteistyökumppanimme järjesti mahdollisuuden testata autoa ajamalla lentokenttää edes takaisin uudella vaihdelaatikolla. Yllättävän paljon palveluita löytyy Euroopasta, vaikka logistiikka tuo omat haasteensa. Mutta onhan tämä kivaa, Itävuori kertoo Le Mansin varikolta.

Teksti ja kuvat: Juho Koski