Kysy rohkeasti apua vaan! – Ajatuksia autoista

Älylaitteesta on moneksi, mutta joskus voi ihan vaan pyytää apuakin.

Kylmällä tankkausasemalla nainen lähestyy autoa kättään heiluttaen.

– Hei voitko tulla opastamaan, mun pitäs kattoo rengaspaineet kun valo sytty autossa...

Viimaisessa illassa ajatus venttiilihattujen kiertämisestä ei erityisemmin houkuta, mutta nainen vakuuttaa haluavansa oppia, kunhan joku tulee mentoriksi.

Vajaa kymmenen minuuttia, jäätyneet sormet ja innostunut koiranpentu myöhemmin rengaspaineet on katsottu ja jäljelle jää vain paineiden nollaus autossa. Hatunnosto hänelle aidosta halusta opetella puolivuosittainen toimenpide.

Apua tarvitsevia ventovieraita on nähty koleilla huoltoasemilla muutamia muitakin kertoja.

Sukupuoliraja

Joka kerta apua on pyytänyt, tai ainakin tarvinnut, nainen. Vaikka rengaspaineiden, viimasalpojen tai autopesun seuraamusten selvittäminen ei välttämättä ole itsestäänselvää miehillekään, jostain syystä apua ei voi pyytää. Älypuhelin on toki tehnyt asiasta helpompaa, sillä balkanilaisen tubettajan opasvideo tai kaverilta viestissä kysyminen on jotenkin parempi ratkaisu. Minä itte! Osin tähän liittyvät myös vanhentuneet mielikuvat sukupuolitöistä ja ihan puhdas jöröjukkainen suomalaisuus, jossa on parempi antaa muiden olla.

Toisella viimaisella huoltoasemalla muutama vuosi sitten auton luo palatessa kuulin keskustelun. Nainen tuskaili kurakelissä lasinpesunesteen täyttämisen suurimman haasteen, konepellin viimasalvan, kanssa puhelimessa puhuen. Äänensävystä päätellen linjan toisessa päässä ollut puoliso oli jo mielestään selittänyt asian monesti, mutta näkymättömissä olevan vivun avaaminen ei ottanut onnistuakseen pelkän Aliaksen voimin.

– Haluaisitsä, ennätin nyökätä autoa kohti.

– Voiksä, nainen sanoi puhelun ohi.

Määrätietoinen tempaisu ja BMW:n konepelti aukesi.

– Voi kiitos! Niin siis tähän tuli joku mies joka avas sen konepellin...

Onko ajoneuvon ylläpito kansalaistaito?

Lasinpesuneste ja rengaspaine kuuluvat kyllä ajoneuvon käyttämisen minimitaitoihin. Eihän niitä tule miettineeksi ennen kuin on tarve, mutta toisaalta ne ovat niin perustavia osia auton päivittäiskäytössä, että ne voitaisiin laskea kansalaistaidoksi.

Eihän tätä tietenkään voida edellyttää kaikilta Suomen kansalaisilta, mutta ajokortin myötä näkemiseen ja renkaisiin, liikenneturvallisuuden ehdottomiin peruskiviin, kuuluvat toimenpiteet on syytä hallita.

Kolmannessa tarinassa ollaan tosin jo tämän rajan toisella puolella.

Hiukan koleassa syysillassa menossa on autopesun jälkeen lasinpesunesteen täyttö silloisen työpaikan autoon.

– Hei, anteeksi, mutta mitä mä nyt teen? kuuluu hiukan surkeasointinen kysymys selän takaa.

Rouvashenkilöltä oli jäänyt näkemättä ohje siitä, että irroitettava antenni tulee ruuvata irti ennen pesukonetta. Toyotan antenni roikkui surkeana säikeiden varassa. Antennityngän irroitus ja oikean autoliikkeen osoite riittivät tällä kertaa konsultaatioksi.

Kysy, opi, opasta

Englanninkielisessä lääketieteessä on sanonta "see one, do one, teach one", eli näe kerran, tee kerran ja opeta kerran. Kompaktissa sanonnassa piilee idea, sillä tarkkailu, kokemus ja edellisten purkaminen opetettaviin palasiin antaa hyvän yleisnäkemyksen aiheesta. Asiat harvemmin menevät niin rautalankaisesti, mutta periaate on hyvä.

Eli kysy, jos et tiedä tai tarvitset ongelmaan ratkaisua. Sitä paitsi auttamisesta tulee auttajallekin hyvä mieli, mikä sopii näin joulun aikaan mainiosti.