Lahden eteläinen kehätie: näin toimii tunnelien pelastusjärjestelmä

Uusi Lahden eteläinen kehätie sukeltaa Suomen toiseksi pisimmän moottoritietunnelin lävitse. Onnettomuuden sattuessa myös pelastustyöt poikkeavat ulkoilmassa tehtävistä.

Pelastusviranomaiset hyödyntävät valmiita tunneleita harjoitellakseen pelastustöitä vaikeissa olosuhteissa sekä testatakseen Suomen uusimpien maantietunneleiden turvavarusteita. Olimme seuraamassa yhtä näistä harjoituksista Lahden eteläisen kehätien komeudessa, Liipolan uudenkarheassa kalliotunnelissa.

Tehokkaat tuulettimet

Päässä ovat hengityssuojain ja suojalasit, mutta lasien huurtumisesta ei ole huolta. Jos olette joskus miettineet tunneleiden katoissa olevia tuulettimia, niin tositoimiin asetettuna ne kyllä puhaltavat vimmalla. Ilma on vähintäänkin raikasta. Onnettomuuden sattuessa molempien liikennesuuntien tunnelit puhaltavat kaasuja samaan suuntaan, jotta savukaasut eivät päädy kiertämään tunneliputkesta toiseen. Pieni, mutta tärkeä yksityiskohta tämäkin.

Onnettomuusharjoituksessa kaksi henkilöautoa on kolaroinut vakavasti tunnelin seinää vasten, ja vierailevan median autot edustavat liikenteen tukkivaa autojoukkoa. Teatterisavu, savunpoiston humina ja tunnelissa ujeltavat sireenit luovat vakavahenkisen tunnelman.

930-metrinen Liipolan tunneli, josta kerroimme jo Lahden eteläisen kehätien rakentamisvaiheessa, on kallioon räjäytetty ja louhittu modernin ajan pitkä maantietunneli, jonka rakennustyössä pyrittiin huomioimaan alueen asukkaiden rauha. Kahteen suuntaan johtavat tunneliputket, kavereiden kesken T ja K, ovat 10,5 metrin päässä toisistaan. Tunneleiden välissä kulkee huoltokäytävä, jotta tunneleita ei tarvitse sulkea perushuoltotoimenpiteiden aikana. Pituutensa puolesta Liipola on Suomen neljänneksi pisin maantietunneli ja toiseksi pisin moottoritietunneli.

Tieto vähentää tuskaa

Tärkein seikka pelastusviranomaisten kannalta on tietää mahdollisimman tarkasti, missä ja millainen onnettomuus on kyseessä. Tunneleiden kamerajärjestelmän avulla voidaan usein hahmottaa jopa ajoneuvossa olevien henkilöiden määrä. Seinien vaaleanharmaa väri puolestaan on valittu sillä perusteella, että ajoneuvot erottuvat hyvin sitä vasten. Järjestelmistä huolimatta myös hätäpuheluista saatava tarkka tieto sijainnista ja ongelman laadusta ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Lahden eteläisen kehätien kohdalla tunneleihin on haettu myös muita parannuksia Suomen muihin maantietunneleihin verrattuna. Tunneleiden katossa kulkevat paloilmaisinkuidut. Uusi tutkapohjainen häiriöjärjestelmä tunnistaa pysähtyvät ajoneuvot aikaisessa vaiheessa, ja järjestelmä on immuuni esimerkiksi sään tai savun vaikutuksille, joten myös virhehälytyksiä pitäisi tulla aiempaa vähemmän. Tampereen tieliikennekeskus valvoo myös Liipolan tunnelia, joten tieto ongelmista saattaa olla jo liikkeellä hyvinkin aikaisessa vaiheessa. Ensimmäiset yksiköt saadaan matkaan nopeasti, mutta tietoja täsmennetään hälytysajon aikana.

Onnettomuuden tyyppi ja molempien tunneleiden tilanne vaikuttaa omalta osaltaan ratkaisevasti siihen, millä tavoin pelastushenkilöstö pääsee paikan päälle. Tällä kertaa apu tulee naapuritunnelin kautta, sillä harjoituksessa molemmat tunnelit on suljettu liikenteeltä, joten onnettomuuspaikkaa on helpompi lähestyä tunneleiden välisten ovien kautta. Myös mahdollisesti tarvittava sammutusvesi saadaan ovien yhteydessä olevista vesiliittimistä.

Maantietunneleiden välissä kulkee tiheästi hätäpoistumisteiden ovia, jonka numero kannattaakin kertoa mahdollisesta onnettomuudesta kerrottaessa. Ovien takana on huoltotila, joka helpottaa myös tunneleiden huoltotöitä ilman, että kaistoja tarvitsee sulkea. Mikäli poistuminen tunnelista toiseen ei ole mahdollista esimerkiksi molempien tunneleiden savukaasujen takia, voidaan myös välitilaa käyttää pelastumiseen palonkestävien ovien ansiosta. Tunneleista ja niiden suuaukoilta löytyy myös hätäpuhelimia suoraa hätäkeskusyhteyttä varten.

“Pelastajalle suhteellisen turvallinen”

Harjoituksessa mukana olleen vs. aluepalopäällikkö Pertti Vesajan mukaan tunnelit ovat pelastajille suhteellisen turvallinen toimintaympäristö, eikä tunneli itsessään aiheuta ylimääräisiä riskejä. Ruuhkat ja muut haitat ovat mahdollisia muillakin tieosuuksilla, tunneleita sentään valvotaan aktiivisesti. Pelastajien kannalta vaikeimpia ovat pitkäkestoiset onnettomuudet, kuten ketjukolarit tai vaarallisten aineiden kuljetuksissa sattuvat tilanteet. Suunnitelmia on tehty myös, mikäli tunneleita joudutaan korjaamaan onnettomuuden jäljiltä ja esimerkiksi toinen ajokaista suljetaan pidemmäksikin ajaksi.

Tieliikennekeskuksen antamat esitiedot olivat ainakin harjoituksessa hyvät ja tarkat, joten saapuminen paikalle sujui käsikirjoituksen mukaan. Myös viranomaisten yhteistyö sujui ongelmitta harjoituksen aikana, mutta kyseessä on jälleen testaamista ja harjoittelua vaativa vaihe onnettomuustilanteen selvittämisessä.

Molemmat tunnelit suljetaan

Tunneleiden sulkeminen voidaan toteuttaa sähkökatkon sattuessa myös akustokäytöllä. Lähtökohtaisesti onnettomuustilanteessa suljetaan molempien liikennesuuntien tunnelit, jotta pelastajat pääsevät hyökkäämään niin sanotulta puhtaalta puolelta suoraan kohteeseen. Tällä pyritään myös rajoittamaan savusukellusmatkoja, sillä jo 150 metriä on rankka suoritus savusukellusvarusteissa. Matkan voi suhteuttaa vajaan kilometrin pituiseen Liipolan tunneliin.

Alkuvaiheen jälkeen pelastajat ovat saaneet tutkittua onnettomuusautojen uhrit, ja pian E36-bemarista tulee pysyvästi avomalli katon antautuessa voimatyökalujen edessä. Ammattilaiset saavat koriurakan vaikuttamaan suorastaan helpolta ja rutiininomaiselta.

Vaikka maantietunneleiden turvallisuudesta suuri osa syntyy jo suunnitteluvaiheessa ja johtaa ensisijaisesti vaikeiden tilanteiden välttämiseen, on huojentava ajatus, että käytännön ja viestinnän toimintaa kallion sisällä harjoitellaan vuoden, parin välein.

Lisää juuri avattavasta Lahden eteläisestä kehätiestä voit lukea Moottorin uusimmasta numerosta 12/2020, joka ilmestyy 9.12.

Teksti ja kuvat: Aake Kinnunen