Maistiainen: Ducati Streetfighter V4 – ollaanko suorituskyvyn äärirajoilla?

Onko nakupyörän ja yli 200 hevosvoiman yhdistelmässä enää mitään järkeä?

Viimeisen 10 vuoden ajan tehokkaimpien nakupyörien tehot ovat pysytelleet 175-180 hevosvoiman tienoilla. Tänä vuonna nähtiin melkoinen harppaus, kun Kawasakin kompressoriahdettu Z H2 täräytti pöytään 200 hevosvoiman tasalukeman ja Ducati korotti panoksia vielä kahdeksalla hevosvoimalla uudella Streetfighter V4:llä. Pystytäänkö nakupyörän pystyllä ajoasennolla enää hyödyntämään sellaisia teholukemia?

Kaksijakoinen moottori

Streetfighterin 1 100-kuutioinen V4-moottori osoittautuu komeasta huipputehostaan huolimatta nöyräksi palvelijaksi, kunhan kierrosluku pysyy alle 8 000 lukemissa. Normaaliliikenteessä ajettaessa tuntuu kuin alla olisi selvästi tehottomampi malli. Sekä moottorin luonne että ajoasento sopivat hyvin jopa kaupunkiajoon.

Kun kierroslukumittari ylittää 8 000 kierroksen lukeman, tulee esiin kaksijakoisen moottorin toinen puoli. Mielipuolista raivoa ja suorituskykyä, jota vain harvan motoristin taidot riittävät hyödyntämään. Eikä kyseessä ole mikään kapea huipputehon kierrosalue, vaan 8 000 kierroksen jälkeen kaasua käännettäessä maksimiväännön kierrosluku tulee vastaan 11 500 kierroksen kohdalla, huipputeho 12 750 kierroksella ja rajoitin on säädetty vasta 14 500 kierroksen kohdalle.

Laaja elektronisten ajoavustimien paketti, hyvä aerodynamiikka sekä pitkä 1488 millimetrin akseliväli mahdollistavat lähes superbikemaisen suorituskyvyn. Kun vielä toisiovälitys on selvästi Panigale V4:n vastaavaa lyhyempi, myös voiman tunne on koko ajan vahvemmin läsnä. Vielä muutama vuosi sitten jopa suomalaiset ratamoottoripyöräilyn huippunimet sanoivat, että hekään eivät pysty hyödyntämään nakupyörällä juurikaan yli 160 hevosvoiman tehoja. Ollaanko nyt siis ylitetty kaiken järkevyyden raja, vai auttavatko elektroniset avustimet niin että suorituskyky nousee uudelle tasolle? Tekisi mieli vastata molempiin väittämiin myöntävästi; järkevyyden raja on ylitetty mutta myös suorituskyky on samalla noussut uudelle tasolle.

Järkeä vai ei?

Samalla törmätään kuitenkin toiseen dilemmaan; mitä hyötyä on ratapyörän suorituskyvystä nakupyörässä, joka on suunniteltu pääasiassa käytettäväksi yleisessä liikenteessä? Hyöty ja järkevyys ovat sanoja, jotka kannattaa unohtaa uutta Streetfighteria arvioidessa. Se on kaikessa järjettömyydessään sekä suorituskykyinen että hauska. Monelle ostajalle tärkeintä on kuitenkin se, että koko ajan tietää suorituskykyä olevan reservissä vähintäänkin riittävästi. Vaikka sitä tuskin koskaan tarvitsee täysmääräisesti ulosmitata.

Teksti: Janne Huhtala Kuvat: Jari Saarentaus